”Mitä yksinkertaisempia ja luonnollisempia esiintyjän liikkeet ovat, sitä epätodennäköisempää on että katsoja huomaa mitään epäilyttävää”
Jean-Eugene Robert-Houdin
Pelikorttien vaihtaminen salaa on korttitaikuuden kulmakiviä. Tällä oppitunnilla tutustumme klassiseen ”Top Changeen” jossa taikurin kädessä oleva kortti vaihdetaan huomaamattomasti pakan päälimmäisen kortin kanssa. Jotta tämän voi tehdä huomaamattomasti, on tärkeää että taikuri ohjaa yleisön katsetta ja huomiota.
Aikakoodit
00:05 Top Change tekniikka
04:35 Top Changen peittäminen esityksessä
06:36 Top Changen harjoittelu
07:34 Hofzinser Top Change
Historia
Top Change on vanha liike ja sen keksijä ei ole tiedossa. Will Houstoun on löytänyt anonyymin kirjan joka on päivätty noin 1800 ja kirjassa selitetään selvästi Top Changen perus periaate mutta tarkkoja sormien asentoja ei selitetä. Jean-Nicholas Ponsinsin ”Nouvelle Magie Blanche Devoilee” 1853 Top Change selitetään jo modernia otetta käyttäen jonka opetan myös videolla.
Hofzinser Top Change on julkaistu Cy Enfieldin ”Cy Endfield’s Entertaining Card Magic Part 2” kirjassa 1955 (s.41). Nimestään huolimatta tekniikka ei ole Hofzinserin vaan Cy Enfieldin.
Top Change ei siis ole liike joka on tarkoitettu kameralle tehtäväksi sillä liike tulisi tehdä silloin kun kukaan ei katso taikurin käsiä. Oikein tehtynä katsojat eivät siis havaitse tai edes epäile että jotain on tapahtunut. Oppitunnin lopussa on erinomainen temppu jonka avulla on helppo kerätä rohkeutta esittäät Top Changea yleisön edessä sillä kaikki huomion ohjaaminen on rakennettu suoraan temppuun.
”Vahva taikuus on tekniikan poissaoloa”
Albert Goshman
MISDIRECTION – Katsojien huomion ohjaaminen
Yleisön huomion ohjaaminen on yksi taikurin perus työkaluista. Perinteisesti siitä käytetään englanninkielistä termiä ”misdirection” jolla tarkoitetaan sitä, että taikuri ohjaa katsojien huomion jonnekkin muualle sieltä, missä hän haluaa tehdä salaisia asioita. Eli taikuri siis ohjaa esimerkiksi katsojien huomion pois käsistään, jotta hän pystyy tekemään vaikkapa Top Changen. Misdirectionista on kirjoitettu valtavasti ja tässä artikkelissa pystyn vain raapaisemaan misdirectionin pääperiaatteita.
Lyhyesti, jos haluatte saada yleisön katsomaan johonkin paikkaan niin siihen on kuusi päätapaa.
– Jotain tapahtuu jossain muualla kun paikassa jossa salainen asia tapahtuu
– Kysy kysymys
– Jos haluat yleisön katsovan jonnekkin, katso sinne itse
– Katso yleisöä silmiin
– Naurata yleisöä
– Iso liike piilottaa pienen liikkeen
Puretaan noita hieman osiin ennen kuin mennään aiheessa aavistuksen syvemmälle. Kaikki viisi esimerkkiä ohjaavat yleisön huomion johonkin paikkaan. Samalla kun yleisön huomio on tuossa paikassa, voimme tehdä käsillämme jotain jota ei ole huomion keskipisteenä. Esimerkiksi kun kortti valitaan pakasta ja katsoja näyttää sitä muille, kaikki katsovat korttia, koska se on olellinen tempun jatkon kannalta. Tällä hetkellä kenenkään ei pitäisi katsoa teitä, jolloin voitte tehdä salaisen liikkeen. Valitun kortin näyttäminen yleisölle on itseasiassa niin vahva hetki, että sen aikana voi vaihtaa vaikka koko korttipakan ilman että yleisö huomaa! Esimerkki pienemmässä mittakaavassa. Pöydällä on kuvapuoli alaspäin oleva kortti, pyydä katsojaa kääntämään se ympäri. Samalla kun katsoja kääntää korttia ympäri, voi vaihtaa käsissäsi olleet kolme korttia pakan päällä olevien kolmen kortin kanssa ilman että kukaan huomaa. Kaikki huomio on kortissa jonka pyysit kääntämään, edellyttäen että katsojat eivät tiedä sen arvoa etukäteen.
Toinen yleinen tapa saada katsojien huomio pois on esittää heille kysymys. ”Näytitkö kortin kaikille?”, ”missä kuussa olet syntynyt?” ”mikä on äitisi tyttönimi?” jne. Kysymyksen on tarkoitus olla sellainen, että se vaatii edes hieman ajattelua. Meidät on myös koulutettu sosiaalisesti niin, että jos meille puhutaan, katsomme puhujaa silmiin. Luonnollisesti on tärkeää että tällä kysymyksellä on jotain merkitystä meneillään olevan tempun kanssa, mutta esimerkiksi syntymäkuukautta voi käyttää kortin sijainnin laskemiseen tai äitin tyttönimeä tavaamiseen. Päätarkoitus on ymmärtää, että suoran kysymyksen kysyminen, johon aivot eivät välittömästi anna vastausta, aiheuttaa pääsääntöisesti aina sen että henkilö jolta kysymys kysytään, katsoo teitä. Taikurimestari Max Malinilta kysyttiin kuulemma joskus, että jos hän kysyy kysymyksen joltain ja tämä ei suostu nostamaan katsetta pakasta, kauanko taikurimestari odottaa että katsoja lopulta nostaa katseensa. Malini vastasi ”Niin kauan kun täytyy, vaikka viikon!” Luonnollisesti tämä ei ole käytännöllistä, joten tällaisessa tilanteessa on käytännöllisempää kysyä toinen kysymys, mutta ei tältä henkilöltä joka ei suostu katsomaan pois käsistänne, vaan toiselta henkilöltä. Yleensä viimeistään tämä saa myös ongelmallisen henkilön katseen pois.
Skotlantilainen John Ramsay huijasi ammattitaikureita pahasti 1900-luvun puolivälissä ja hänet tunnettiin ”Master of Misdirection” nimityksellä. Ramsay tiivisti misdirectionin seuraavasti.
”Jos haluat saada jonku katsomaan jonnekkin, katso sitä itse
John Ramsay
Jos haluat saada jonku katsomaan itseäsi, katso häntä”
Eli, jos haluamme esimerkiksi että yleisö katsoo korttipakkaa kädessämme, pidämme pakan vaakatasossa pöytää vasten, hieman koholla ja kiinnitämme kaiken oman huomiomme ja katseemme pakkaan. Jos yleisö on kiinnostunut tekemisestämme niin myös he katsovat sinne koska meidän kaikki huomio on siellä. Jos taas haluamme saada yleisön katseen pois pakasta niin nostamme katseemme pois pakasta ja katsomme heitä. Helpottaa jos samalla annamme pakkaa pitävän käden rentoutua, kääntyä noin 45 asteen kulmaan mahdollista pöytää vasten ja rentoutamme samalla koko olemuksemme hartioista lähtien. Kaikki tämä on nonverbaalista viestintää ja viestii yleisölle, että tällä hetkellä ei käsissä tapahdu mitään mielenkiintoista mutta aiomme sanoa jotain joten huomio siirtyy silmiimme ja kasvoihimme koska meidän on koulutettu niin.
Ja viimeiseksi, kun yleisö nauraa, heidän tarkkaavaisuustasonsa laskee. Nauraessa on yksinkertaisesti vaikea kiinnittää mihinkään huomiota, joten jos teillä on jokin salainen hetki, josta katsojien huomio pitäisi saada siirrettyä pois, niin miettikää voisiko se onnistua huumorilla.
Viimeinen niin sanotuista klassisen misdirectionin tekniikoista on teoria, jonka mukaan iso liike piilottaa aina pienemmän liikkeen. Esimerkiksi jos meillä pitää tehdä salainen liike käsissä, niin jos pystymme ajoittamaan tuon liikkeen yhtä aikaa kun käännymme vaikka oikealta vasemmalle tai vasemmalta oikealle, niin tämän ison liikkeen pitäisi piilottaa käsissä tapahtunut pieni liike. Esimerkiksi jos joku valitsee kortin pöydän toisella puolen. Kun kortti palautetaan pakkaan niin ojennamme kädet pöydän yli lähelle kortin valitsijaa. Kun kortti on palautetta ja vedämme kortit takaisin meitä itseämme lähemmäs, voimme esimerkiksi varastaa kortin pois pakasta tai tuoda sen salaa pakan päälle kuten myöhemmillä oppitunneilla tulemme oppimaan, koska iso liike vetää kädet pöydän toiselta puolelta teidän puolellenne piilottaa pienen liikkeen käsissä.
Periaatteessa kaikki yllä kuvatut tekniikat toimivat suuressa osassa tapauksia, ohjaamaan yleisön huomio pois halutusta paikasta. Mutta ne eivät toimi ihan aina. Tähän pohjautuen hollantilainen jo valitettavasti edesmennyt Tommy Wonder kehitti teorian, jonka pohjalta hän julkaisi artikkelin kirjassaan ”Books of Wonder”.
MISDIRECTION -MIS = Direction
Ensinnäkin Wonder oli tehnyt havainnon, että Misdirection on terminä väärä, sillä termi kuvaa vain huomion ohjaamista pois jostakin. Jos taikuri yrittää vain välissä ohjata huomiota, on vain ajan kysymys koska joku ei niin sanotusti lankea tähän. Wonder korostikin että olisi viisaampaa pudottaa sanasta pois tuo ”mis” jolloin jäljelle jäisi pelkkä ”direction” eli ohjaaminen. Wonder kirjoitti, että sen sijaan että taikuri yrittää ohjata katsojien huomiota vain silloin kun hän haluaa ohjata sen pois jostakin, taikurin tulisi ohjata katsojien huomiota koko tempun ajan, alusta loppuun. Eli taikuri siis ohjailee katsojien huomiota koko ajan, ilman että nämä tiedostavat sitä. Tämä ei sinänsä ole vaikeaa ja se toimii osittain samoja klassisia neuvoja käyttäen kun huomion ohjaaminen pois salaisista hetkistä, mutta tämä vaatii aikaa.
Slydini, jota pidetään toisena misdirectionin mestarina, oli siviiliammatiltaan räätäli. Slydini vertasi taikatemppua kangaspalaan. Kun temppua kasataan, huomion ohjaaminen on vain yksi lanka kankaassa. Muita lankoja ovat esimerkiksi presentaatio ja tekniikka. Mutta kun temppu on valmis, kaikki langat ovat kiinteä osa kangasta ja ilman yhtä lankaa koko kangas purkautuisi. Jos huomion ohjaamista alkaa miettimään vasta siinä vaiheessa kun muu temppu on jo kasassa, on lopputulos kangaspala jossa on reikiä. Ne voi yrittää paikata langan pätkillä, eli huomion ohjaamisen hetkillä, mutta lopputulos ei ikinä ole yhtä kaunis kun jos noita reikiä ei olisi alunperinkään jätetty kankaaseen. Luonnollisesti tämä kankaan kasaaminen alunperin on hitaampaa kun paikkaaminen, mutta jotkin asiat vaativat aikaa.
Misdirectionin tai noh, directionin kannalta on äärimmäisen oleellista keskittyminen ja rentoutuminen (focus-relaxation). Tämä on pääasiassa fyysistä ja mentaalista. Eli kun olemme keskittyneitä johonkin joka vaatii esimerkiksi hienomotoorista toimintaa kuten vaikkapa korttitekniikka, niin meillä on taipumus nojata pöytää, hartijamme ovat jännittyneet, käsivartemme ovat jännittyneet, kädet ovat jännittyneet, pää on ehkä aavistuksen eteenpäin, samoin koko vartalo nojaa tuolissa eteenpäin ja katse on kohdistettu tiiviisti yhteen kohtaan. Nämä ovat kaikki fyysisiä merkkejä jotka näkyvät myös ulkopuolisille, mutta sen lisäksi ihminen aistii ne. Keskittyminen on siis jotain jonka toinen ihminen kykenee havaitsemaan. Kun rentoudumme niin usein ensimmäiseksi nostamme päälle ylös, hartijamme rentoutuvat ja voimme siirtyä nojaamaan taaksepäin antaen koko muun vartalon rentoutua. Katseemme nousee pois huomion kohteesta. Myös tämä näkyy selvästi ulospäin ja ihminen aistiin senkin. Tämä on myös siirrettävissä sellaisenaan taikatemppuihin. Siirtyminen keskittyneen ja rentoutuneen välillä ei tarvitse olla näin selkeä tai iso, mutta jos mahdollista, niin ottakaa yksi temppu jonka olette tähän mennessä opetelleet ja käykää se läpi tämä ajatus mielessä. Eli missä kohti temppua katsojien huomio pitäisi milloinkin olla. Miten voisitte itse asennollanne, huomiolla ja keskittymisellä ohjata sen sinne. Ja ennen kaikkea, missä kohti temppua tapahtuu salainen asia ja miten voisitte koreografioida sen niin, että juuri ennen tätä salaista liikettä tapahtuu rentoutuminen.
Direction eli huomion ohjaaminen on myös osittain mentaalista. Eli jos alitajunnassa ajattelemme että ”toivottavasti kukaan ei tällä hetkellä katso käsiäni” niin on hyvin todennäköistä että joku saattaa katsoa niitä, koska halusimme tai emme, viestimme paljon asioita nonverbaalisesti eleillä, ilmeillä ja jännityksen kautta. Joten jos ajattelemme jotain tiettyä paikkaa, niin sinne kerääntyy jännitystä. Tästä johtuen meidän olisi hyvä koettaa saada myös omat ajatukset jonnekkin muualle, kun paikkaan missä tämä salainen liike tapahtuu. Tämä on myös yksi syy miksi meidän täytyy hallita salaisten liikkeiden tekniikka niin hyvin, että pystymme tekemään ne hyvin pitkälti unissamme. Se on ainut tapa tehdä tekniikoita niin, ettei meidän tarvitse keskittyä niihin tai ajatella niitä. Eli kun osaamme tekniikan tarpeeksi hyvin, voimme unohtaa sen! Kun meidän ei tarvitse enää ajatella niitä, voimme ajatella jotain muuta kuten vaikkapa harhautustamme. Jos kaikki ajatuksemme ja fyysiset eleemme ovat kiinnostuneempia tästä harhautuksesta, joka kai ei sinänsä ole enää harhautus vaan siitä on tullut kaiken huomiomme kohde, niin myöskään kenenkään muun ei pitäisi olla kiinnostunut siitä mitä tapahtuu jossain muualla.
En aio valehdella, tämä vaatii aikaa ja tämän sisäistäminen vie paljon aikaa. Osa ihmisistä sisäistää tämän paljon nopeampaa ja osa hitaammin. Muistan itse kun ensimmäistä kertaa tunsin että joku klikkasi sisälläni ja koin alkavani ymmärtää mistä huomion ohjaamisessa oli kyse. Tässä vaiheessa olin opiskellut taikuutta lähes 10 vuotta. Olin parikymppinen, AMK:n bileissä ja muutaman nauttineena. Tein opiskelijakavereille temppuja biljardibaarissa ja en tiedä miksi tai miten, mutta yhtäkkiä tunsin ”zen tyyppisen olotilan” jossa huomasin että pystyin kontrolloimaan täydellisesti sitä, minne noin 20 hengen opiskelijajoukko katsoi. Olin lukenut tempusta jossa katsojan kortti laitetaan salaa esiintyjän juoman alle. Olin harjoitellut sitä, mutta en ikinä ollut uskaltanut esittää sitä, mutta tuona iltana onnistuin laittamaan katsojan kortin lonkeroni alle noin viiden minuutin sisällä viisi kertaa ja kukaan ei huomannut! En edellenkään täysin ymmärrä mitä tuolloin tapahtui ja miksi se onnistui, mutta edelleen nykyään noin 20 vuotta myöhemmin, koen että minulla tulee tuo sama olo aina silloin tällöin ja tiedän että voin tehdä ihmeitä. Se on ikään kun taikurin vaisto kuten Hämähäkkimiehellä on hämähäkkivaisto. Jotenkin vain tiedän milloin on hetki tehdä asioita. Tosin, outoa tuosta tekee omalla kohdallani se, että sitä ei tapahdu läheskään aina. Tosin teen pääasiassa materiaalia joka ei nojaa liiaksi huomion ohjaamiseen, joten kyse voi olla harjoituksen puutteesta, tai jostain muusta…
Alla muutamia esimerkkejä aiheeseen liittyen.
Mistä oppia lisää misdirectionista
Kuten sanoin, tämä artikkeli oli vain lyhyt pintaraapaisu aiheeseen. Aiheesta on kirjoitettu ja julkaistu valtavasti materiaalia! Mutta seuraavat olen kokenut hyödyllisiksi
Gary Kurtz – ”Leading With Your Head” Gary Kurtz oli 1980-luvun ja 1990-luvun alkupuoliskon tunnetuimpia taikureita. Hän voitti lukuisia taikurikilpailuita ja tuli kuuluisaksi hyvin korkeatasoisesta tekniikastaan, joka oli paljon aikalaisiaan edellä. Kurtz kuitenkin jätti taikuuden maailman taakseen ja alkoi täysipäiväiseksi mentalistiksi, jossa hän kotimaassaan Kanadassa on tunnettu ja arvostettu esiintyjä joka täyttää arenoita ja on tehnyt myös omia tv spesiaaleja. Ennen taikapiirien taakse jättämistä Kurtz kuitenkin ehti julkaista 1992 noin 60 sivuisen vihkon ”Leading With Your Head” jota monet pitävät edelleen parhaana ”misdirectionia” käsittelevänä tekstinä. Vihkoa ei valitettavasti ole ollut saatavilla enää aikoihin joten minua jopa inhottaa kirjoittaa tätä, mutta koska muuta tapaa ei ole niin ”Googlaava löytää…”
Tommy Wonderin esseitä ja ajatuksia aiheesta löytyy ”Books of Wonder” kirjoista. Ruotsalainen Tom Stone on myös kasannut pienen e-kirjan Tommy Wonderin ajatuksista jonka saa suhteellisen edullisesti hänen verkkokaupastaan. Tom Stone on myös tehnyt itse tieteellisiä tutkimuksia aiheesta ja jos en ihan väärin muista niin hänen tutkimuksistaan ja tuloksistaan on asiaan hänen Penguin Live luennolla. Stone on muun muassa tutkinut mihin huomio kiinnittyy, jos meillä on kaksi esinettä ja ne siirtyvät eri suuntiin samaa vauhtia. Esimerkiksi ylöspäin liikkuva kohde kerää enemmän huomiota kun alaspäin liikkuva kohde tai meitä kohti tuleva kohde kerää enemmän huomiota kuin meistä poispäin menevä kohde jne. En ole täysin 100% varma tuosta luennosta, mutta jossain hänen Penguin magicin videolla hän esitteli noita.
Juan Tamariz on kirjoittanut aiheesta sekä ”The Five Points in Magic” kirjassaan sekä uudemmassa ”The Magic Rainbowssa”. Tamarizilla on muun muassa paljon kokemusta katsojan mielen ja muistojen muokkaamisesta ja harhauttamisesta. Itseasiassa Tamarizin oppilas Dani DaOrtiz on julkaissut aika paljon näistä ajatuksista videoillaan. Valitettavasti DaOrtiz on julkaissut jo niin paljon noita videoita että niiden sisällössä ei pysy mitenkään mukana.
Dariel Fitzkee kirjoitti aikanaan kirjan ”Magic by Misdirection” joka on kieltämättä hieman vanhahtava mutta sen saa suhteellisen edullisesti. Koko kirja käsittelee periaatteessa huomion ohjaamista, mutta on tosiaan hieman vanhahtava. Tosin Tommy Wonder sanoi eläessään, että kaikki mitä hän tietää huomion ohjaamisesta on tuosta kirjasta… Toki tämä on useasti osoitettu vääräksi ja Wonder oli vain vaatimaton omia huomioitaan kohtaan.
”Oppiminen on kokemus. Kaikki muu on vain tietoa”
Albert Einstein
LUCKY COIN – ONNENKOLIKKO
Aikakoodit:
00:05 Tempun esitys
02:08 Tempun selitys
Historia
”Lucky Coin” on Roberto Giobbin rutiini ”Card College Vol.1” 1995. Giobbin rutiinin perustuu toisen sveitsiläisen Ronald A. Wohlin (taitelijanimi Ravelli) rutiiniin ”Unter der Zündholzschachtel” joka julkaistiin ”Hokus Pokus” taikurilehdessä (Vol. 19 No. 1) 1958. Ravellin versiossa temppua tehtiin tulitikkuaskilla kolikon sijasta.
Lisää tempusta
Lucky Coin on erinomainen temppu opetella käyttämään Top Changea yleisön edessä sillä tempun rakenne tarjoaa liikkeelle erinomaisen suojan. Seuraavassa kuitenkin muutamia loogisia suojia Top Changen tekemiseen oikeille ihmisille.
Kortti jonka haluat vaihtaa on oikeassa kädessäsi ja pakka vasemmassa kädessä. Oikea käsi on pakan etupuolella ja kortti näkyy katsojille. Kysy katsojalta onko hän oikea vai vasen kätinen. Tämä nostaa huomion pois korteista. Kun hän vastaa, laske oikeassa kädessä kortti pöydän pinnan tasolle ja välittömästi teet Top Change ja jatka liikuttamalla vasenta kättä katsojaa kohti, avaten sormet rennoksi ja pyytäen häntä laittamaan hänen nimeämänsä käsi kämmenpuoli ylöspäin. Näytät siis näennäisesti itse vasemmalla kädellä mallia mitä tarkoitat sanoessasi ”kämmenpuoli ylöspäin”. Vastaavaa tekniikkaa voit käyttää kun katsojan käsi on jo kämmepuoli ylöspäin odottamassa, käännä kortti oikeassa kädessä kuvapuoli alaspäin, tee vaihto ja vasemmalla kädellä siirrä katsojan kättä joko ylös tai alas samalla pyytäen ”hieman ylemmäs/alemmas kiitos”.
Esineiden siirtäminen on erinomainen suoja Top Changelle. Aloita jälleen vaihdettava kortti pakan edessä. Käännä kortti alaspäin ja tee välittömästi vaihto ja jatka vasemmalla kädellä mitä tahansa esinettä kohti. Vasen käsi ottaa kiinni esineestä ja laittaa sen esimerkiksi kortin päälle. Juomalasi, korttikotelo, kännykkä, tuhkakuppi, kynttilä, kaikki kelpaa.
Vartalon käyttäminen vaihdon peittämiseen on myös erinomainen tekniikka. Esimerkiksi esiinnyt useammalle katsojalle. Käänny henkilön puoleen joka on oikealla, esimerkiksi Ossi (Oikea = O = Ossi) ja kysy tekeekö tämä taikatemppuja? Kerro että nyt hän saa yrittää. Käänny henkilön puoleen joka on vasemmalla, esimerkiksi Vanessa (Vasen = V = Vanessa) ja pyydä häntä ottamaan yksi kortti, näyttämään se kaikille muille paitsi Ossille ja sinulle. Kortti palautetaan pakkaan ja kontrolloi se sekoituksella salaa pakan päälle. Varmista ettei Ossi nähnyt korttia ja pudota kortteja kädestä käteen, Ossi sanoo ”seis” jossain kohti. Kohdasta jossa Ossi sanoi ”seis”, ota kortti oikeaan käteen Top Change asentoon. Näytä korttia Ossille, käännä sitä itseesi päin ja sitten käänny Vanessaan päin, näytä kortti hänelle ja sen jälkeen tuo kortti vartalosi eteen, kuvapuoli alaspäin. Pakka on kortin vieressä. Kortti siis piirsi näkymättömän kolmion ilmaan. Se lähti pakasta, näytettiin Ossille, sieltä Vanessalle ja lopuksi kortti palasi pakan viereen. Nyt katsot Ossia suoraan silmiin, kun Ossin katse kohtaa omasi tee Top Changen ja jatka vasemman käden liikettä osoittamalla Ossia vasemmalla kädellä. Vasemman käden liike peittää vaihdon kaikista muista suunnista. Voit samalla todeteta Ossille ”että aika hyvin ensikertalaiselta”. Tuo vasen käsi pois Ossin suunnasta pitäen se tietoisesti kaukana kortista oikeassa kädessäsi. Voit esimerkiksi käyttää vasenta kättä osoittamaan Vanessaa ”Aika hyvin, eikö?” Viimeistään tässä vaiheessa Vanessan pitäisi reagoida siihen että Ossi löysi väärän kortin! Pyydä Ossia puhaltamaan oikeassa kädessäsi olevaan korttiin ja näytä että Ossi löysi todella oikean kortin. Vaihtoehtoisesti jos Vanessa reagoi heti Ossin löytäneen väärän kortin, siirrä huomio Ossiin, katso häntä silmiin, tee vaihto ja osoita häntä tuumaten ”Ensikertalainen ansaitsee uuden mahdollisuuden” ja pyydä häntä puhaltamaan korttiin.
Temppu ei kuulosta kummoiselta luettuna, mutta niin sanottu ”väärä kortti muuttuu oikeaksi kortiksi” on korttitaikuuden klassikko ja se on yksi vahvimmista tempuista mitä tavallisille ihmisille voi korteilla tehdä. Kokemuksen karttuessa pystytte tekemään tätä vaikka yhdelle henkilölle ilman että hänellä on aavistustakaan mitä tapahtui. Tätä kirjoittaessa olin edellisenä iltana pikkujoulukeikalla Oulussa, jossa esitykseni jälkeen minua lähestyi nuorimies. Hän kertoi että oli kuulemma aikanaan harrastanut taikatemppuja, selannut tekniikoita ja temppuja YouTubesta ja hän myös seurasi aktiivisesti Penn&Tellerin ”Fool Us” ohjelmaa. Tein tämän yksinkertaisen tempun hänelle ja se huijasi häntä todella pahasti! Tämä johtuu pitkälti siitä että ihminen käyttäytyy hyvin pitkälle niin kuten meitä on opetettu ja katsoo silmiin kun meille puhutaan. Tämä tekee oikein ajoitetun Top Changen huomaamisesta mahdotonta. Terveisiä vaan Ouluun jos luet tätä.
Top Change on tekniikka, joka varmasti pelottaa aluksi mutta kunhan ymmärrätte liikkeen vaativan koreografian, niin parempaa tapaa vaihtaa yksittäinen kortti toiseen korttiin ei yksinkertaisesti ole. Suosittelen aloittamaan Top Changen harjoittelun ”Lucky Coin” tempulla. Sitä kautta saatte rakennettua rohkeutta käyttää liikettä, ilman että jäätte siitä kiinni ja alatte pelkäämään kiinnijäämistä. Mutta jos ajatus Top Changesta tuntuu liian pelottavalta, niin palatkaa tähän kappaleeseen myöhemmin uudestaan.
Aiheeseen liittyen vielä englantilainen Benjamin Earl London live kanavalta. Ensinnäkin teidän pitäisi tunnistaa temppu, mutta toiseksi keskittykää Earlin presentaatioon. Se on yksinkertainen, mutta yhtä aikaa hyvin kiehtova ja erinomainen osotus kuinka teknisesti äärimmäisen yksinkertainen temppu voi jättää vahvan muistijäljen sopivalla presentaatiolla.
”Misdirect ALL the time”
Fred Kaps