18. Elmsley & Jordan Count

”Taikurit ovat maailman rehellisimpiä henkilöitä; he kertovat että he huijaavat teitä ja he tekevät sen”

James Randi

”Elmsley Count” lienee yksi kaikkien aikojen käytetyimmistä korttitekniikoista. Nykyään sen käyttö on aavistuksen vähentynyt, mutta vielä parikymmentä vuotta sitten kun aloitin itse vakasti pyöri taikuripiireissä, oli todella yleistä heittää vitsiä, että taikurin cooperintesti olisi tehdä taikatemppuja 12min ilman että käyttää Elmsley Countia.

Aikakoodit:
00:05 Elmsley Count
03:45 Takaa
10:08 Elmsley Count sormenpäissä
11:30 Bebel Display
13:02 Broken Elmsley Count
13:57 Jordan Count

Historia

Alex Elmsley ”Elmsley Count” oli alunperin nimeltään ”Ghost Count”. Muut taikurit kuitenkin uudelleennimesivät sen Elmsleyn mukaan. Se on julkaistu ensimmäisen kerran Dai Vernonin ”More Inner Secrets of Card Magic” kirjassa 1960. Kirjassa olevassa versiossa lasku tehdään sormenpäissä. Alex Elmsleyn otteella tehtävä versio on julkaistu Verne Chesbron ”Ultimate Color Separation” vihkossa 1963.

Jordan Count on itseasiassa vanhempi kuin ”Elmsley count” ja se on julkaistu Charles T. Jordanin ”Thirty Card Mysteries” kirjassa 1920.

Lisää tekniikasta

Elmsley Countia on ehkä vahingoittanut sen oma nimi, sillä liian usein taikurit ajattelevat sitä kirjaimellisesti ”laskuna” (count). Vaikka tekniikka soveltuu tähänkin niin kuvaavampi ja kokonaisvaltaisempi nimi olisi ehkä silti ”Elmsley Display” koska niin monessa tempussa sitä käytetään enemmänkin korttien esittelemiseen eikä laskemiseen. Esimerkiksi alla olevassa ”Twisting the Aces” rutiinissa tekniikkaa käytetään esittelemään yksi erisuuntaan ollut kortti nipusta ja ”Jazz Aces” tempussa sitä käytetään esittelemään näennäisesti sattumanvaraisia merkityksettömiä mustia kortteja. Joka tapauksessa tekniikka on äärimmäisen käytetty ja hyödyllinen ja sen opettelemiseen kunnolla kannattaa panostaa.

”Taikurit ovat tutkineet ihmisten havainnointikykyä testiolosuhteissa vuosisatojen ajan”

Teller

TWISTING THE ACES

Aikakoodit
00:05 Tempun esitys
01:51 Tempun selitys

Historia

”Twisting the Aces” on Dai Vernonin temppu joka esitteli Elmsley Countin taikureille. Se julkaistiin Dai Vernonin ”More Inner Secrets of Card Magic” kirjassa 1960. Darwin Ortizin lopetus ”Twisting the Case” löytyy Ortizin kirjasta ”Designing Miracles” 2006.

Lisää tempusta

John Bannon on kuvaillut ”Twisting The Aces” temppua täydelliseksi taikatempuksi tavallisille ihmisille. Se on efektinä katsojille täysin uusi sillä iso osa tavallisista ihmisistä olettaa, että korttitemput ovat vahvasti matemaattisia tai kortti valitaan ja taikuri löytää sen. Temppu tehdään pienellä määrällä kortteja ja se on suhteellisen visuaalinen ja helppo seurata. Ja ennen kaikkea tempun päämetodi eli ”Elmsley Count” on jotain joka on äärimmäisen vaikea ymmärtää tavallisille ihmisille.

Olen itse pyöritellyt temppua yli 25 vuotta mutta en esittänyt sitä kovinkaan paljon. Isoin ongelma tempun kohdalla minusta, on keksiä siihen jonkin sortin presentaatio. Yksi mielenkiintoisimmista mitä olen nähnyt oli Robert Morelandin luennolla. ”Hän kertoo kuinka perus geometriassa opitaan että tietyn kokoinen esine, tässä tapauksessa pelikortti, vaatii tietyn tilan jotta se voi kääntyä ympäri. Mutta korttien väliin jää tilaa, jossa tapahtuu poikkeama jota tiede ei voi selittää ja jonka aikana tapahtuu kummallisia asioita.”

”Taikureilla ja poliitikoilla on yhteistä että molemmat pyrkivät johtamaan huomiomme muualle siitä mitä he todellisuudessa tekevät”

Ben Okri

MAXI-TWIST

Aikakoodit:
00:05 Tempun esitys
01:21 Tempun selitys

Historia

”Maxi-Twist” on Roger Smithin temppu vuodelta 1976 ja se on julkaistu samannimisessä lehtisessä. Luonnollisesti sen inspiraationa toimi Dai Vernonin ”Twisting the Aces” temppu. Itse tutustuin temppuun alunperin Reijo Salmisen ”Taikuutta” kirjassa jossa se löytyy nimellä ”Texas Trixter”. Vaihto jota käytetään tempun alussa tunnetaan nimellä ”ATFUS” (Any time face up switch) ja se on Edward Marlon keksintö ja julkaistu kirjassa ”For Card Men Only” 1949 (s.11)

Lisää tempusta

Korttitaikuudessa oli pitkälti 1960-luvulta 1980-luvulle valtava villitys niin sanotuista ”packet” tempuista. Packet tempulla tarkoitettaan temppua joka yleensä tehdään vain muutamalla kortilla. Jossain määrin näissä käytetään paljon myös erilaisia erikoiskortteja, mutta on myös valtavasti temppuja joissa kortit ovat normaaleja mutta tempussa käytetään vain neljästä kahdeksaan korttia. Maxi-Twist on julkaistu näiden temppujen niin sanottuna ”kulta-aikana” ja se lieneekin yksi parhaista tavallisilla korteilla tehtävistä packet tempuista. Tempun lopetus on varsin mielenkiintoinen taikurin näkökulmasta sillä vain kolme korteista muuttuu, mutta katsojille syntyvä mielikuva ja muistijälki on, että kaikki kortit muuttuivat! Vaikka tempun jälkeen ässät ovat paikoissa, joista ne voisi suhteellisen helposti tuoda takaisin esille, niin en ehkä suosittele sitä. Neljän kortin näennäinen muuttuminen toisiksi korteiksi on efektinä vahvempi kuin ässien löytäminen. Näin ollen ässien uudelleen löytäminen ei enää olisi tempun niin sanottu huippukohta.

”Taikuri tekee näkyvästä näkymätöntä. Miimikko tekee näkymöttömästä näkyvää”

Marcel Marceau

JAZZ ACES

Aikakoodit:
00:05 Tempun esitys
02:02 Tempun selitys

Historia

Temppu on Peter Kanen ”Jazz Aces” ja se on julkaistu ”Another Card Session with Peter Kane” kirjassa 1971.

Lisää tempusta

Jazz Aces on temppu jota on varioitu valtavasti korttitaikureiden kesken. Itseasiassa Peter Kane on jopa ärähtänyt aiheesta, että häntä ärsyttää kuinka monta variaatioita on ja kuinka niiden julkaisijat kehtaavat esitellä niitä ”parannuksina” hänen julkaisemaansa rutiiniin kun todellisuudessa hän todennäköisesti ajatteli lukuisia näistä variaatioita ennen kun hän syystä tai toisesta hylkäsi ne. Ehkä tunnetuin variaatio löytyy Darwin Ortizin ”Modern Jazz Aces” joka julkaistiin alunperin ”Apocalypse” taikurilehdessä 1980 (Vol.3 No.7) ja sen jälkeen Ortizin kirjassa ”Darwin Ortiz at the Card Table” 1988. Ortiz käyttää jokaisen ässän hävittämiseen eri tekniikkaa. Elmsley Count on kuitenkin tekniikkana tavallisille ihmisille äärimmäisen vahva ja rehellisen näköinen, joten en henkilökohtaisesti koe suurta tarvetta alkaa vaihtelemaan metodia liikaa. Itseasiassa John Bannon kirjoittaa ”Dear Mr Fantasy” kirjassaan, että Elmsley Count on yksi lähes täydellisistä liikkeistä korttitaikuudessa, sillä tavalliselle ihmiselle on lähes mahdotonta ymmärtää mitä siinä tapahtuu; taikuri näyttää neljä korttia neljänä korttina, pitäen yhden kortin piilossa.

Jazz Aces löytyy omasta repertuaaristani lähinnä tilanteisiin, joissa haluan tehdä tempun todella hitaasti, toistaa sen ja tehdä sen ns testiolosuhteissa. Se toimii erinomaisesti tilanteissa joissa kysytään voinko tehdä jonkin tempun uudestaan. Temppu kuitenkin vaatii myös yleisöltä keskittymiskykyä ja en esimerkiksi kovin humalaiselle yleisölle sitä tekisi.

”Suuri osa taikureista pelkää taikuutta”

Max Maven

CARD TO POCKET

Aikakoodit:
00:05 Tempun esitys
01:27 Tempun selitys

Historia

Temppu on Brother John Hammanin, mutta en valitettavasti kovasta yrityksestä huolimatta löytänyt sille kirjallista lähdessä. On mahdollista että olen lukenut sen jostain taikurilehdestä, mutta taikureille suunnatuista tietokannoista en sitä valitettavasti löytänyt. Sinänsä teema on aavistuksen lähellä Darwin Ortizin ”The Psychotronic Card” temppu kirjasta ”Cardshark” sillä tempussa katsojan valinta häviää neljän kortin välistä ja ilmestyy takaisin pakkaan. Hammanin versiossa kortti ilmestyy taskuun, mutta myös pakka on siis taskussa mutta katsojien ei tulisi muistaa sitä.

Lisää tempusta

Temppu nojautuu siis Hammanin havaintoon, jonka mukaan katsojat eivät muista asioita, joita he pitivät tempun kannalta epäoleellisina. Tässä tapauksessa heidän korttinsa on näennäisesti pöydällä ja pakalla ei tempun kannalta vaikuttanut olevan enää merkitystä siinä vaiheessa kun kortit laitettiin pois. Joten kortin tuominen samasta taskusta, jossa on myös pakka, pitäisi mennä katsojien huomaamatta. Hammanilla oli paljon tämänkaltaisia havaintoja ja jos temppu kiinnostaa niin Richard Kaufmanin kirjoittama ”Secrets of Brother John Hamman” 1989 on ehdottomasti hankkimisen arvoinen. Hammanilla on paljon erinomaisia ja suhteellisen helppoja temppuja.