Tämä oppitunti keskittyy viiteen helppoon tai lähes itsestään toimivaan taikatemppuun. Älä kiirehdi tämän oppitunnin kanssa. Tutustu temppuihin yksi kerrallaan ja palaa tänne useampaan otteeseen. Pohdin useamman kerran pitäisikö tämä oppitunti jakaa useampaan osaan, mutta luotan sinuun jotta et hätäile tämän kanssa.
PIANO KORTTITEMPPU
Aikakoodit
00:05 Esitys
01:45 Näin temppu tehdään
Historia
Piano korttitempun keksijä ei ole tiedossa ja sen juuret ulottuvat ainakin T. Nelson Downsin ja John Northern Hilliardin 1909 julkaisemaan ”The Art of Magic” kirjaan, josta se löytyy sivulta 47. Suuri osa taikureista on kuitenkin tutustunut temppuun Frederick Brauen ja Jean Hugardin 1948 julkaistusta ”Royal Road To Card Magic” kirjasta (s.106).
Lisää tempusta
Piano korttitempussa on äärimmäisen tärkeää muistaa korostaa kahta korttia ja paria, sillä koko temppu perustuu katsojan oletukseen, että molemmissa pinoissa on lopussa ennen yksittäisen kortin lisäämistä parillinen määrä kortteja. Eli muista siis mainita ”kaksi korttia, pari” joka kerta kun lasket kaksi korttia katsojan sormien väliin ja myös kun jaat ne katsojan sormien välistä kahteen pinoon pöydälle.
Kun tiedät tempun salaisuuden, se saattaa tuntua jopa typerän yksinkertaiselta. On kuitenkin tärkeä muistaa että vaikka sinä tiedät miten temppu tapahtuu, niin yleisö joka ei tunne temppua ennalta ei sitä tiedä! Sain tästä itse hyvän muistutuksen juuri menneenä viikonloppuna. Olin esiintymässä pikkujouluissa ja jostain syystä eräs vieraista oli super skeptinen; kaikki piti saada tutkia, sekoittaa ja kaikin puolin hän teki kaikkensa ollakseen hankala. Varsin nopeasti ymmärsin, että en voisi tehdä hänelle mitään sorminäppäryyttä vaativaa, koska hän oli täysin arvaamaton käytöksessään, joten tein hänelle Piano korttitempun. Tempussa ei ole mitään mistä jäädä kiinni, sen voi tehdä täydellisissä testiolosuhteissa ja silti tapahtuu jotain näennäisesti selittämätöntä. Tämä riitti asettamaan hankalan katsojan paikalleen ja loppu keikan aikana hän ei haastanut minua enää kertaakaan.
”On taikuutta, mutta jonku on myös oltava taikuri! Taikurin on tehtävä taikuus mahdolliseksi!”
Sidney Sheldon
MIKÄ ON EFEKTI
“Iso ero ammattilaisen ja amatöörin välillä on se, että ammattilainen tietää mikä on efekti. Ammattilainen tietää mitä yleisö näkee ja kokee. Ammattilaiselle ei ole väliä kuinka ruma tempun metodi on, niin kauan kun efekti joka sillä saavutetaan on hyvä. Amatööri on usein kiinnostuneempi metodista. Jos metodi on hämäävä ja hän pitää tempusta, amatööri esittää temppua välittämättä siitä mitä yleisö ajattelee siitä”
Dai Vernon
Taikuuden sisällä tempuista puhutaan usein nimityksillä rutiini. Se mitä tempussa tapahtuu on taas tempun efekti. Efekti on usein jokin näennäisesti mahdoton ilmiö jota tempussa pyritään jäljittelemään. Esimerkiksi taikuuden seitsemän perusefektiä ovat:
– Ilmestyminen (Production) – Jonkin esiin taikominen, luominen tai monistaminen.
– Hävittäminen (Vanish) – Jonkin kadottaminen
– Siirtäminen (Transportation) – Jonkin siirtäminen paikasta A paikkaan B
– Muodonmuutos (Transformation) – Jokin esine muuttuu toiseksi esineeksi tai materiaksi
– Penetraatio (Penetration) – Kiinteä esine menee toisen kiinteän esinee läpi
– Levitaatio (Levitation) – Painovoiman uhmaaminen, esineen leijuttaminen
– Ehjäksi palauttaminen (Restoration) – Rikotun tai hajoitetun esineen palauttaminen ehjäksi.
Dariel Fitzkee lisää kirjassaan ”The Trick Brain” 1944 14 lisäkategoriaa tuohon jaotteluun nostaen kokonaismäärän 21:een. Fitzkeen lisäykset näyttävät tältä:
– Animaatio (Animation) – Liike ilman näkyvää yhteyttä
– Vetovoima (Attraction) – Salaperäinen esineiden tarttuminen toisiinsa
– Sympaattinen reaktio (Sympathetic Reaction) – Jotain tehdään avoimesti asialle A ja sama tapahtuu ilman näennäistä syy-seuraus suhdetta asialle B.
– Haavoittumattomuus (Invulnerability) – Jokin kestää jotain mitä sen ei pitäisi
– Fyysiset poikkeavuudet (Physical Anomaly)
– Näennäiset epäonnistumiset (Magicians Failure) – Niin sanotut ”Sucker” efektit eli temput joissa taikuri näennäisesti epäonnistuu
– Mielen kontrolli (Mind over Matter) – Näennäisesti vaikuttaminen vain mielen voimalla
– Tunnistaminen (Divination/Identification) – Esinee löytäminen tai tunnistaminen mielenvoimalla
– Ajastustenluku (Thought Reading) – Näennäisesti toisen ajatusten lukeminen
– Ajatusten siirtäminen (Thought Transference) – Näennäisesti ajatuksien siirtäminen toiselle
– Ennustaminen (Prediction) – Tulevaisuuden ennustaminen
– Ekstrasensorinen havainto (Extra-Sensory Perception) – Selvännäköisyys
– Mielen lahjakkuus (Mental agility) – Yliluonnolliselta vaikuttava muistaminen tai nopea matemaattinen laskeminen.
– Hypnotismi (Hypnotism) – Mielenvoimalla näennäisesti toisten tekemiseen vaikuttaminen.
Taikureilla on lukuisia tapoja jäljitellä kaikkia noista. Taikurille nämä ovat ensiarvoisen tärkeitä siksi, että sinun täytyy koettaa ymmärtää mikä on efekti esittämässäsi tempussa. Esimerkiksi juuri katsomasi Piano korttitemppu. Mikä on sen efekti? Lyhyesti kyseessä on näkymätön siirtyminen, yksi kortti siirtyy näkymättömästi pinosta toiseen. Vaihtoehtoisesti se voisi olla kortin hävittäminen ja erikseen ilmestyminen. Valinta on loppupeleissä sinun, mutta on äärimmäisen tärkeää että tiedät mitä efektiä pyrit kommunikoimaan yleisöllesi ja pyrit tuomaan sen myös ilmi esityksessäsi. Sinun ei tarvitse sanoa sitä tai selittää sitä. Mutta sen pitää käydä selväksi tekemisesi kautta.
Yleensä tämä tapahtuu niin sanotulla taikuuden hetkellä. Jokaisessa tempussa pitäisi olla joku hetki jossa taikuus yleisön näkökulmasta tapahtuu. Normaalisti temppu on taikurin näkökulmasta jo tehty, mutta yleisön näkökulmasta tämä hetki on äärimmäisen tärkeä, sillä heidän silmissään temppu tapahtuu taikuuden hetkellä. Sen jälkeen taikuri vain todistaa tempun tapahtuneen. Jokaisella on varmaan oma taikuuden hetki tai miten sen kommunikoi yleisölle. Ennen käytettiin taikasauvaa, sitten nojauduttiin taikasanaan, nykyään tunnutaan napsauttavan sormia. Kaikki sinänsä toimivat ja sinun pitää valita itse sinulle sopiva taikuuden hetki. Se voi jopa vaihdella tempusta toiseen. Mutta ilman taikuuden hetkeä, teet vain temppuja, aivopähkinöitä, nokkelia kepposia.
”Lopettakaa sormien napsauttaminen taikuuden hetkellä! Sinä päivänä kun pelikortit tulevat kuuroiksi olemme kusessa!”
Gabi Pareras
TEMPPU JOKA HUIJASI EINSTEINIA
Aikakoodit videoon myös YouTuben kuvauksessa
00:05 Tempun esitys
01:55 Näin temppu tehdään
06:28 Alkuperäinen Al Koranin versio yhdellä pakalla
10:23 Ennustusversio yhdellä pakalla
Historia
Temppu joka huijasi Einsteinia on usein yhdistetty englantilaiseen taikuri Al Koraniin joka antoi tempulle sen nimen ja julkaisi versionsa siitä versionsa luentolehtisessään ”Lecture Notes of Fantastic Koran, The World’s Greatest Mind Reader” 1971. Periaate mihin temppu perustuu menee kuitenkin vielä kauemmas ja sitä on esitetty useammilla eri esineillä paljon ennen Korania. Myös Koran teki alunperin temppua marmorikuulilla ja sittemmin kolikoilla. Martin Gartner julkaisi versionsa tulitikuilla jo 1955. Gartner ei kuitenkaan ollut ensimmäinen vaan mahdollinen ensimmäinen versio tempusta löytyy Will Blythen ”Match-Stick Magic” kirjasta tulitikuilla 1921. Ensimmäinen versio pelikorteilla, jonka olen onnistunut löytämään on Greater Magic kirjassa (1938) tempussa ”A Matter of Debit and Credit” (s.157).
Videon ensimmäinen versio, jossa käytetään ylimääräisiä kortteja ennustuksena, pohjautuu John Bannonin ideaan. Bannon on julkaissut tempusta useammankin version vuosien saatossa ja hänen tuoreimman version löydät hänen kirjastaan ”Destination Zero” ja tempun nimi on ”Box of Doom” sivuilla 143-152. Bannonin rutiinissa tapahtuu itseasiassa vielä enemmän sillä videon rutiinissa käytän siitä vain ideaa pitää ennustus erillään pakasta toisen korttipakan muodossa.
Lisää tempusta
Temppu joka huijasi Einsteinia on hyvä esimerkki matemaattisesta taikatempusta. Periaatteessa viisas katsoja ymmärtää että se on mahdollisesti matemaattinen mutta se ei tunnu matemaattiselta. Myös tempun ei ole rakenteeltaan niin raskas kuin pääosa matemaattisista korttitempuista. Raskaalla tarkoitan menettely raskasta eli temppua jossa on todella paljon eri vaiheita. Kortteja esimerkiksi jaetaan ja lasketaan lukuisia kertoja uudelleen ja uudelleen jotta päästään haluttuun lopputulokseen. Tämä on minusta äärimmäisen tärkeää. Yksi pääsyy miksi osa maallikoista luulee, että he eivät pidä korttitempuista, on siinä että heidän käsitys korttitempuista on muodostunut juuri näiden matemaattisten hirvitysten näkemisestä. Jos kolmeen riviin lasketaan seitsemän korttia ja tämä toistetaan kolme kertaa vain jotta valittu kortti löytyy ja joku on joutunut todistamaan sitä uudelleen ja uudelleen ilman minkään sortin esitystä, niin en ihmettele jos kyseinen henkilö luulee ettei hän pidä korttitempuista. Jos temppu tuntuu matemaattiselta, sen avulla on hyvin vaikea saada katsojassa syntymään minkään sortin taikuuden tunnetta, sillä tämän tunteen syntymiseen ei riitä että ei tiedä miten joku toimii vaan jonkin pitää tuntua oikeasti mahdottomalta.
”On valtava ero sen välillä että katsoja ei tiedä miten jokin tehtiin vs katsoja tietää ettei jotain voi tehdä”
Simon Aronson
Katsoja tekee tempun
- Aikakoodit videoon myös YouTuben kuvauksessa
00:05 Tempun esitys
02:32 Tempun selitys
08:03 Asiaa tempun esittämisestä
Historia
Temppu ”Katsoja tekee tempun” on alunperin Al Leechin temppu nimeltään ”Spectator Does A Trick”. Se on julkaistu ensimmäistä kertaa Al Leechin kirjassa ”Cardmanship” 1959, sivu 6. Al Leechin kirjassa koko tempun kuvaukseen käytetään vain neljä lausetta ja se on hyvä esimerkki vanhojen taikurikirjojen helmistä. Usein temppujen kuvaukset ja selitykset voivat olla hyvin suppeita ja useissa tapauksissa on hyvin helppoa ohittaa todella hyviä temppuja, jos ei keskity lukemaansa.
Koska Al Leechin kuvaus oli niin suppea, se ei saanut kovinkaan suurta huomiota taikureiden keskuudessa vaikka sitä varioitiin kyllä jonkin verran alan kirjallisuudessa. Tänään tosin temppu tunnetaan yleisemmin Daryl Eastonin (omaa sukua Martinez) versiosta ”Untouched” ja se julkaistiin Darylin Haagin FISM kongressin yhteydessä pitämässä luennossa ja luennolla myydyssä luentolehtisessä ”Daryl does Den Haag” 1988, sivu 20. Tekniikka johon temppu perustuu, eli korttien jakamiseen kahdesti on kuitenkin huomattavasti vanhempi ja se mainitaan jo 1876 ilmestyneessä Professori Hoffmanin ”Modern Magic” kirjassa.
Darylin ja Leechin alkuperäisissä versioissa kortit tosiaan jaetaan vain kahdesti pinoon. Ensin pakan päältä ja katsoja pysähtyy, sen jälkeen katsoja jakaa jakamansa kortit uudelleen kahteen pinoon. Ajatus korttien jakamisesta mistä tahansa pakkaa tai mahdollinen sekoittaminen kahden kortin jälkeen tulee Chad Longilta, joka käyttää tätä tempussaan ”Shuffling Lesson” (The Art of Astonishment Vol.3 1996, s.299). Myös pakkojen nostaminen ennen korttien jakamista kahteen pinoon niiden päälle tulee samasta rutiinista. Tempusta on julkaistu lukuisia variaatioita joista löydät osittaisen listan Conjuring Archivesta.
”Jos tempussasi ei ole mitään muuta sisältöä kuin kuinka se tehtiin, niin salaisuudella ei ole paljoa väliä”
Will Houstoun
TAikuus on muutakin kuin salaisuuksia
Monet ihmiset ajattelevat taikatemppuja ikään kuin aivopähkinänä tai pulmana, joka täytyy yrittää ratkaista. Tosin tämä on osittain ihan taikureiden itseaiheuttama ongelma sillä monet taikurit esittävät temppuja tavalla jossa niille ei anneta mitään muuta sisältöä kuin ”katsokaa mitä minä osaan”. Kokeneemmat taikurit jopa jossain määrin välttelevät ”temppu” sanaa, koska taikureille se tarkoittaa lähes samaa asiaa kuin vaikkapa arvoitus (puzzle). Temppu ei eroa juurikaan näppärästä baarivedosta tai arvoituksesta. Se ei herätä näkijässään mitään sen kummempia tunteita tai ajatuksia. Se elää vain tuon hetken ja voi toki olla ihan näppärä tai mielenkiintoa herättävä, mutta usein temppu latistuu varsin lyhytaikaiseksi arvoitukseksi, jota sen todistaneet yrittävät ratkaista. Tosin negatiivisista yhteyksistään huolimatta ”temppu” on edelleen äärimmäisen kuvaava ja yleinen sana ja suomenkielestä ei sinänsä löydy parempaa sanaa kuvaamaan taikatemppuja joten käytän sitä tälläkin sivustolla laajasti.
Pitemmälle vietynä taikuus voi kuitenkin olla enemmän kun vain temppuja. Hyvä esitys voi sisältää musiikkia, naurua, runoutta, vuorovaikutusta, ajatuksia herättäviä monologeja ja paljon muuta. Loistava taikuri voi käyttää taikatemppuja itsensä ja ajatusmaailmansa tai maailmankuvansa ilmaisemiseen siinä missä taitava muusikko käyttää vaikka ääntään. Mutta kaikeasta kuorrutteesta huolimatta, osalle yleisöstä taikurin ollessa estraadilla, ovat ”temput” keskeisessä osassa ja he yrittävät ratkaista näkemänsä. Vaikka osa taikureista yrittää kiistää tämän ja väittää että hyvän taikuriesityksen nähtyään, katsojat eivät edes yritä miettiä miten temput tehtiin, ovat he minusta automaattisesti väärässä. Ihminen on utelias olento ja ihminen pyrkii yrittämään analysoimaan näkemäänsä. Jos ihminen näkee toisen ihmisen esimerkiksi lentävän lavalla luonnonlakeja uhmaten, niin eikö se todellakaan vaivaa ihmistä millään tasolla? TUO HENKILÖ LAVALLA RIKKOI JUURI KAIKEN SEN MIHIN OLET KOKO IKÄSI USKONUT! Ja et esityksen jälkeen mieti sitä ollenkaan?
Olen erimieltä. Jotta taikatemppu voi herättää näkijässään mahdottomuuden tunteen, on hänen ensin ymmärrettävä että se mitä hän näki oli mahdotonta. Tähän ei pääse, jos ei edes jollain tasolla analysoi ja kyseenalaista näkemäänsä, eli ajattele miten temppu tehtiin. Tätä ei voida välttää ja sen kanssa on vain elettävä. Jos taikurin esitys ei herätä katsojassa tunnetta ”mitä minä juuri näin”, niin kyse on siitä että taikuri ei esitä oikeasti vakuuttavaa ja taianomaista materiaalia, hän tekee vain ”temppuja”. Mutta tästä pääsemmekin siihen miksi taikatempun salaisuutta ei tulisi paljastaa jokaiselle joka kysyy ”miten sinä tuon teit?”
Varsinkin matalalla tasolla, taikatempun salaisuus on usein ruma. Ihmisillä on usein kuvitelmia, kuinka taikatempun salaisuus on yhtä kaunis kuin itse temppu, mutta harvemmin näin on. Jos ihminen todistaa ensin jotain, joka herättää hänessä syvän tunteen, jonka aikana edes hetken kaikki tuntui mahdolliselta, niin salaisuuden paljastaminen hänelle vie häneltä pois tuon tunteen. Pahimmassa tapauksessa tuo positiinen tunne kääntyy jopa negatiiviseksi; miksi minua hämäsi jokin näin yksinkertainen? Taikuri ei siis pidä tempun salaisuutta niinkään suojellakseen taikuutta tai taikureita, vaan suojellakseen yleisöään. On siis sinun vastuullasi antaa yleisön pitää taikuuden synnyttämä tunnetila ja kantaa harteillasi tiedon taakkaa.
Tässä vaiheessa pieni varoituksen sana. Mitä pidemmälle tätä polkua jatkat, sitä vähemmän voit itse kokea taikuuden antamaa hämmästyksen tunnetta. Valitettavasti mitä enemmän taikuutta opiskelet ja opit, sen vähemmän kohtaat ihmisiä jotka kykenevät oikeasti antamaan sinulle tuon lahjan. Et menetä täysin mahdollisuutta kokea sitä, mutta tilaisuuksia kokea sitä on yhä harvemmassa. Tiedät yksinkertaisesti liikaa, jolloin perus taikuri ei enää pysty hämmästyttämään sinua.
Jos jatkat taikuuden polkua pidemmälle, niin tulet myös oppimaan että jossain vaiheessa taikatempun ruma yksinkertainen ratkaisu saattaa alkaakin muistuttaa enemmän joutsenta, kun rumaa ankanpoikasta. Vaikka alussa taikatemppujen salaisuus on usein yksinkertainen, niin pidemmälle taikuuden maailmaan tutustuessasi opit että edistyneemmissä tempuissa ei olekkaan enää yhtä yksittäistä salaisuutta. Niissä on useampia salaisuuksia! Salaisuuksista muodostuu kerroksia, jotka on kasattu ikään kuin päällekkäin muodostaen labyrintin. Tämä labyrintti on täynnä umpikujia ja salaovia ja sen läpi on lähes mahdotonta päästä. Tällöin puhutaan äärimmäisen hiotusta ja rutinoidusta taikatempusta jonka salaisuus ei ole enää ruma vaan siitä on tullut kaunista. Mentorini Armando Lucero on esimerkiksi kertonut minulle, että hän haluaa tehdä vain sellaisia temppuja, että vaikka yleisö saisi tietää miten hän temppunsa tekee, he olisivat silti vain vaikuttuneempia hänen taidoistaan ja arvostaisivat näkemäänsä enemmän. Tämä on varsin hyvä tavoite, mutta tuolle tasolle pääseminen tulee vaatimaan aikaa. Joten siihen asti, jos joku kysyy miten tuon teit, vastaa kohteliaasti että haluat hänen säilyttävän taikuuden tunteen ja kannat tiedon taakkaa hänen puolestaan. Jos hän ei jätä asiaa siihen, pyydä häntä kysymään uudestaan viikon päästä. Jos hän kuuluu siihen 0,1% joka todella viikon päästä kysyy asiasta, kerro hänelle ja ohjaa hänet tänne. Hän on oikeasti kiinnostunut ja voit saada jopa kaverin jonka kanssa jatkaa taikuuden tutkimista.
”Tehtävämme on hämmästyttää, ei huvittaa. Aina ensin hämmästyttää!”
Rene Lavand
MAJATALO
Aikakoodit
00:05 Tempun esitys
03:03 Tempun selitys
08:55 Thurstonin valenosto/sekoitus
11:00 Charlier valesekoitus
Historia
Videon temppu tunnetaan yleisesti Suomessa nimillä ”majatalo” tai ”hotelli”. Se tuntuu olevan varsin yleinen temppu myös taikuutta harrastamattomien keskuudessa ja he ovat usein oppineet sen joltain kaveriltaan tai vanhemmiltaan. Tempun keksijä ei ole tiedossa mutta se löytyy jo 1876 julkaistusta Professori Hoffmanin ”Modern Magic” kirjasta nimellä ”The Congress of Court Cards” (s.59) ja myöhemmin hieman eri versiona Professori Hoffmanin ”Tricks with Cards” 1889 kirjasta nimellä ”The Queens digging for Diamonds” (s.82). Tempusta on myös julkaistu lukuisia variaatioita.
Lisää tempusta
Periaatteessa koko temppu on siis itsestään toimiva niin kauan kun pakkaa vain nostaa ja ei sekoita. Juuri tämän eron takia halusin lisätä tempun tähän kokonaisuuteen. Jostain syystä isolla osalla tavallisista ihmistä ei tunnu olevan ymmärrystä siitä, että pakan nostaminen ei muuta pakan järjestystä vaan suurella osalla on käsitys että sekoittaminen ja nostaminen olisivat sama asia. Näin ei siis todellakaan ole. Jos meillä on mikä tahansa järjestys kuten 1,2,3,4,5,6 ja nostamme sitä niin järjestys pysyy samana 4,5,6,1,2,3. Ainoastaan järjestyksen aloituspaikka muuttuu. Jos pino nostetaan uudelleen kutosen ja ykkösen välistä, niin se palautuu takaisin alkuperäiseen järjestykseensä 1,2,3,4,5,6.
Temppuna majatalo on myös hyvä temppu kerätä rohkeutta esiintyä yleisön edessä ja kehittää vuorovaikutustaitojanne yleisön kanssa. Aina kun katsoja nostaa pakkaa saatte uuden tilaisuuden olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa ja he kokevat olevansa osallisena tempussa. Temppua tehdessä saatte myös harjoitusta perus korttien käsittelystä kuten jakaminen ja korttien poistaminen nopeasti ja tehokkaasti pakasta. Todellinen supliikkimies voi kirjoittaa temppuun villinkin tarinan, mutta kannattaa pitää mielessä että tarinaa ei venytä liikaa vaan pyri pitämään se suhteellisen tiiviinä ja eteenpäin rullaavana.
“Jos otat korttitempun jossa on kolme salaista liikettä ja saat poistettua ensimmäisen liikkeen saat paremman korttitempun. Jos onnistut poistamaan toisen liikkeen toisella parannuksella saat jo pienen ihmeen! Mutta jos korvaat kolmannen ja viimeisen liikkeen niin yleensä jäljelle jää matemaattinen hirvitys”
Dr. Jacob Daley
SWINDLE OF SORTS
Historia
Temppu on Paul Curryn ”Swindle Of Sorts” ja se näki päivänvalon 1974 Paul Curry Presents kirjassa (s.8). Periaatteessa tempun idea kuitenkin ulottuu jälleen kauemmaksi ja varhaisin lähde samankaltaiselle tempulle löytyy Greater Magic 1938 kirjasta jossa sen sanotaan olevan Nate Leipzigin käsialaa ”The Sympathetic Clubs” (s.562). Tosin prosessi johon Curryn temppu perustuu, eli Swindle Switch on Curryn kehittämä ja Leipzigin versio tehdään täysin eri tavalla. Curryn alkuperäisessä versiossa kortit tosiaan alkavat numerojärjestyksessä, taikuri näennäisesti siirtää muutamia kortteja uuteen paikkaan ja katsojat näennäisesti tekevät vaihdot jolloin kortit palautuvat alkuperäiseen numerojärjestykseen. En ole onnistunut löytämään varmaa lähdettä kuka oli ensimmäinen joka yhdisti ennustuksen rutiiniin, mutta oletettavasti senkin juuret ovat yli 50-vuoden takana.
TEORIAA ITSESTÄÄN TOIMIVISTA TEMPUISTA
Vaikka temppu on itsestään toimiva tai matemaattinen, niin muistakaa että yleisö ei tiedä sitä! Taikureina yksi keino jolla hämäämme yleisöämme ja pyrimme antamaan heille taikuuden kokemuksen on väärän tai harhaanjohtavan informaation syöttäminen heille. Perinteisesti taikuriesitystä seuratessaan yleisö ei tiedä mikä on esityksen lopputulos ja he seuraavat temppua sitä mukaa kun se heille avautuu. Näistä havainnoistaan katsojat muodostavat johtopäätöksiä ja pyrkivät päättelemään miten heidän havaintojensa perusteella temppu tapahtui. Jos katsojilla ei ole saatavilla kaikki tarvittava informaatio tai heille on syötetty väärää informaatiota, on heidän mahdollista saavuttaa lopputulos joka on yllättävä ja jotain jota ei osattu odottaa. Mahdollisesti tämä hetki voi tuntua myös taianomaiselta.
Perinteisesti taikatempussa, jossa käytetään sorminäppäryyttä, voimme antaa yleisölle harhaanjohtavaa informaatiota paljon helpommin. Jos temppu esimerkiksi perustuu siihen, että pakka on taikurin ennalta tietämässä järjestyksessä, niin jo pakan sekoittaminen valesekoituksella antaa katsojille informaatiota, joka vaikeuttaa tempun ratkaisemista valtavasti; he olettivat että pakka oli sekoitettu! Katsojilla ei siis ollut tarjolla kaikkea oleellista informaatiota tempun ratkaisemiseksi, lopputulos yllättää heidät ja heidän tietojensa nojalla lopputulos vaikuttaa mahdottomalta.
Periaatteessa tätä ei tapahdu itsestään toimivan tempun kohdalla vaan katsojalla on yleensä kaikki oleellinen informaatio tempun ratkaisemiseksi. Jos heillä on tarpeeksi hyvä muisti, niin he voivat vain jäljitellä täysin näkemäänsä ja tätä kautta päätyä samaan lopputulokseen kun taikuri. Tätä ei tosiaankaan tapahdu paljon ja tarpeeksi hyvämuistisia ihmisiä tähän on onneksi harvassa, mutta taikurilla on myös muita keinoja joilla pyritään välttämään, että tämä ei ole mahdollista.
Ensimmäinen tapa on saada katsoja esittämään ylipäätänsä tempun lopussa vääriä kysymyksiä. Piano korttitempussa kysymys jonka haluamme katsojan esittävä itselleen on ”miten kortti siirtyi pinosta toiseen?” Koska kortti ei ikinä siirtynyt pinosta toiseen, on se väärä kysymys ja niin kauan kun katsoja keskittyy miettimään tuota, hän ei voi keksiä siihen ratkaisua koska sitä ei ikinä tapahtunut. Vastaavasti tempussa joka huijasi Einsteinia jos katsoja koettaa keksiä miten taikuri tiesi etukäteen jotain tai miten ennustus osui oikeaan, hän kysyy jälleen vääriä kysymyksiä eikä hän mieti liikaa sanamuotoa jolla ennustus oli laadittu. Tai majatalossa, jos katsoja olettaa että pakan nostaminen sekoittaa pakkaa, hänellä on täysin mahdotonta ymmärtää miten kortit päätyvät silti lopussa järjestykseen.
Toinen tapa syöttää väärää informaatiota itsestään toimiviin temppuihin on lisätä niihin yksinkertaista sorminäppäryyttä. Esimerkiksi majatalossa Thurstonin valenosto tai Charlier sekoitus yhdistettynä katsojien nostoihin luovat vahvan mielikuvan siitä, että kortit olivat täysin sekaisin.
Kolmas tapa syöttää katsojille väärää informaatiota on käyttää sanoja ja eleitä. Itsestään toimivien temppujen kohdalla onkin äärimmäisen tärkeää miettiä mitä sanomme ja missä vaiheessa. Katsoja tekee tempun on erinomainen esimerkki tästä. Ennen lopun paljastamista voimme korostaa tempun mahdottomuutta ja vahvistaa tiettyjen kohtien mielikuvaa katsojan mielessä; hän sekoitti kortit, jakoi kortteja mistä vain, nosti pakat mistä vain ja jakoi loput kortit. Etenkin tuo loppu on tärkeä. Meidän ei tarvitse muistuttaa että hän jakoi loput kortit vuorotellen pinojen päälle. Tai meidän ei tarvitse muistuttaa että hän jakoi kortteja alussa pakan päältä, ennen kun annoit hänelle ohjeen jakaa kortteja mistä vain. Nämä ovat oleellisia asioita tempun onnistumisen kannalta, mutta katsojan kokemuksen kannalta on parempi jos ne unohdetaan.
Eli jos valitsemme sanamme tarkasti ja harkiten ja olemme etukäteen harjoitelleet mitä sanomme, voimme tehdä tempun ratkaisemista äärimmäisen vaikeaa myös tarkkaavaiselle katsojalle.
Lähteet
Close, Michael – Guatemalan Miracle – Ebook 2007
”Sinun ei tarvitse olla taikuuden keksijä ollaksesi hyvä taikuri. Suuri osa menestyvistä muusikoistakaan ei ole hyviä säveltäjiä. Ainoa millä on merkitystä on vaikutelma jonka annat, tyyli jonka tuot temppuun ja oma persoonallisuutesi. Tempulla on vain pieni rooli.
Jamy Ian Swiss
LUKUSUOSITUKSIA
Jos tässä kappaleessa lukemasi materiaali miellyttää sinua ja haluaisit lisää samantyylistä materiaalia niin suosittelen suuntaamaan kirjastoon. Monessa suomenkielisessä taikurikirjassa on juuri tämänkaltaista materiaalia. Esimerkiksi Markku Purhon kirjoittama ”Suuri Suomalainen Taikatemppukirja” sisältää paljon materiaalia, joka on hyvin samankaltaista kun tämän kappaleen temput. Myös Nicholas Einhornen molemmat kirjat saattaisivat miellyttää teitä ja löytyvät aika hyvin kirjastoista.
Jos taas englannin kieli ei ole ongelma niin John Bannonin Destination Zero on kirja josta nautitte varmasti! Kirjassa on peräti 25 täysin itsestään toimivaa korttitemppua ja suuri osa varsin laadukkaita!
Karl Fulves on myös julkaissut ison kasan edullisia ”Self Working” kirjoja, joita näyttäisi vielä olevan Aprillissa muutamia kappaleita. Tosin maailmaltakin tilatessa noiden hinta ei päätä huimaa ja niitä saa usein myös Adlibrikseltä jne. Ehdottomasti tutustumisen arvoisia jos haluatte lisää selkeitä itsestään toimivia temppuja.