5. sama temppu – kaksi tekotapaa

”Älkää antako kenenkään väittää muuta, taikuus on taidemuoto ja jokainen todellinen taikuri on taiteilija”

Lon Milo DuQuette

Taikuudessa on hyvin yleistä että saman tempun voi tehdä lukuisilla eri tavoilla. Tällä oppitunnilla tutustumme kahteen temppuun, jotka katsojan näkökulmasta näyttävät ja tuntuvat samalta. Kuitenkin niiden tekotavat eroavat toisistaan huomattavasti. Tämä on varsin yleistä kolikkotaikuudessa ja myös myöhemmillä oppitunneilla tulemme käsittelemään samaa efektiä, eli yleisön näkökulmasta temppu on sama, mutta tekotapa jolla temppu tehdään on taikurille eri. Tällaisia temppuja ei ole tarkoitettu esitettäväksi samassa esityksessä vaan niiden tarkoitus on antaa esiintyjälleen vaihtoehtoja esitetyn materiaalin suhteen. Tietyt tekotavat mahdollistavat tiettyjä asioita, mutta toisaalta samalla usein sulkevat pois toisia. Esiintyjän tehtäväksi jää valita tilanteeseen paremmin soveltuva tapa. Kumpikaan seuraavista tempuista ei ole haastava.

”Taikuuden syvin olemus ei löydy yksinkertaisesta tempusta vaan kaikesta mikä ympäröi sitä, rakenteesta joka tukee syntynyttä illuusiota”

Jim Steinmeyer

THE MYSTERIOUS CROSS OF INDIA

Historia

Daryl Martinez (myöhemmin Daryl Easton, tunnettiin taikureiden keskuudessa etunimellä Daryl) ”The Mysterious Cross of India” perustuu japanilaisen Shigeo Tagakin temppuun, jossa neljä kolikkoa hyppäsi kädestä käteen. Tagakin temppu kuitenkin käytti metodia, joka on lähempänä seuraavaa temppua ”Flying Eagles”. Darylin temppu julkaistiin kirjassa ”Secrets of a ”Puerto Rican Gambler” 1989 s.70. Daryl teki aina koko presentaation ”mystisestä Intian rististä” hieman kieli poskessa ja hän ei todellakaan tarkoittanut että se pitäisi tehdä vakavasti ja tosissaan.

”One Behind” eli yksi jäljessä on kolikkotaikuuden yksi lähestymistapa. Se ei ole läheskään yhtä käytetty kun sen tunnetumpi isoveli ”One Ahead” jota käytetään taikuudessa paljon enemmän. One Behind lähestyy tempun rakennetta usein siitä näkökulmasta, että kun yleisö olettaa tempun tapahtuneen tai olevan jo ohi, temppu ei ole todellisuudessa vielä tapahtunut. Yleisö ei siis kuitenkaan ole tästä tietoinen. Lähestymistavan keksijästä ei ole suoraa yksimielisyyttä. 1980-Luvulla useampi kolikkotaikuri alkoi julkaista kolikkotemppuja, joissa näennäisesti temppu tehtiin esimerkiksi neljällä kolikolla, mutta todellisuudessa kolikoita oli koko ajan vain kolme ja erilaisia tekniikoita käyttäen luotiin illuusio neljännestä kolikosta. Mike Gallo julkaisi muutamia temppuja idean pohjalta Michael Ammarin ”Encore 3” kirjassa 1983 ja 1980-luvun puolivälissä Richard Kaufmanin ”Collected Almanac” taikurilehdessä. Gallon omien sanojen mukaan hän oli ensimmäinen joka käytti ideaa kolikoihin. Tosin, samoihin aikoihin myös Jay Sankey, jolla itse asiassa on nykyään suosittu tutoriaalikanava Youtubessa, julkaisi sekä kortti että kolikkotemppuja jotka hyödynsivät ideaa. Sankey saattaa olla myös ”one behind” termin kehittäjä.

”Yksikään taikatemppu ei saa huomiota pois nuoresta naiselta joka twerkkaa minihameessa”

Harry Lorayne

THE FLYING EAGLES

Historia

”The Flying Eagles” on julkaistu J.B.Bobon ”Modern Coin Magic” kirjassa 1952. Kirjassa temppu esitellään tuntemattoman keksijän kehittämänä, mutta baaritaikuri Eddie Fechter on lukuisia kertoja kertonut keksineensä tempun jo nuorena poikana ja esittäneensä sitä aktiivisesti ennen Bobon kirjan julkaisua. Yleisesti taikureiden keskuudessa Fechteriä pidetään tempun keksijänä.

Sekä ”The Mysterious Cross of India” että ”The Flying Eagles” kuuluvat niin sanotun ”Coins Across” efektin alle. Coins Across on tavallaan yleisnimitys tempuille, joissa eri määrä kolikoita matkaa joko yksittäin tai yhdessä kädestä toiseen. Efektinä se on jo vanha ja versioita löytyy muun muassa Professori Hoffmanin ”More Magic” kirjasta 1890 josta löytyy Robert Hellisin versio kuudella kolikolla ja seitsemännellä salaisella kolikolla josta yleisö ei ole tietoinen.

Lisää molemmista tempuista

Periaatteessa yleisön näkökulmasta molempien temppujen efekti on identtinen; kolme kolikkoa matkaa yksikerralla kädestä toiseen. Kuitenkin temppujen tekotapa on eri; toisessa taikuri on koko ajan ”one behind” eli yhden kolikon perässä. Katsojat olettavat efektin tapahtuneen, mutta todellisuudessa se tapahtuu vasta kun taikuri lisää kolikon palmeerauksesta pöydällä jo oleviin kolikoihin. vastaavasti taas toisessa tempussa taikurilla on salainen ylimääräinen kolikko, josta yleisö ei ole tietoinen. Tämä mahdollistaa sen, että taikuri on niin sanotusti koko tempun ajan ”One Ahead” eli yhden edellä. Efekti on siis osittain jo saavutettu ennen kuin sitä edes paljastetaan katsojille sillä toisessa kädessä on aina yksi ylimääräinen kolikko.

One Ahead idea on hyvin vanha ja sitä hyödynnetään etenkin mentalismissa. Varhaisin maininta One Ahead metodista on löydetty Horatio Galasso:n ”Giochi di carte bellissimi de regola, e di memoria” kirjasta 1593. Reinhard Muellerin mukaan temppu julkaistiin uudellen saksaksi kirjassa ”Hocus Pocus – kürtzweilige approbirte Kahrten-Künste” 1669 ja tuon jälkeen se alkoi esiintyä tasaisesti alan kirjallisuudessa.

Sinänsä voisimme kiistellä koko päivän kumpi tempuista on parempi, sillä molemmissa tempuissa on niin sanotusti puolensa. Ensimmäisessä ei tarvitse salailla mitään, sillä käytössä on vain kuusi kolikkoa ja niitä, sekä käsiä, voidaan esitellä äärimmäisen avoimesti läpi tempun. Mutta luonnollisesti itse ”taian” hetkellä, kun kolikko on matkannut näennäisesti kädestä toiseen ja kolikot on laskettu pöydälle, on taikuri hetken verran haavoittuvainen. Myös käsien ristimisen vaatima koreografia voi tehdä tempun seuraamisesta haastavemman. Jälkimmäisessä tempussa taas ei tarvitse käsien ristimistä ja koreografia on hyvin puhdas ja temppua on äärimmäisen helppo seurata. Mutta tämän hinta on se, että taikuri piilottelee koko tempun ajan ylimääräistä kolikkoa ja ei näin ollen voi esitellä yhtä avoimesti käsiään tyhjänä. Mahdollisesti jälkimmäisen tempun tekeminen myös lainatuilla kolikoilla on vaikeampaa ellei taikurilla ole mukanaan omaa ylimääräistä kolikkoa.

Molemmat temput on mahdollista tehdä myös klassista palmeerausta käyttäen. Etenkin ”The Flying Eagles” tempussa kolikon salainen lisääminen vasempaan käteen saattaa näyttää luonnollisemmalta klassista palmeerausta käyttäessä. Vastaavasti klassisella palmeerauksessa kumpikaan temppu ei ole vahingoittuvainen vasemmalla istuville katsojille. Tosin, peukalopalmeerauksellakin vasemmalla istuvien näkyvyys on helppo peittää kääntämällä kättä ranteesta vastapäivään tuoden kolikko enemmän vartaloanne kohti. Myös vasen käsi toimii osittain näköesteenä ja peittää kolikon näkymisen vasemmalle thumb palm asennosta. Molemmissa tavoissa on siis etunsa ja koska tekotavat ovat kuitenkin teknisesti niin lähellä toisiaan, suositten opettelemaan molemmat. Näin olette valmistautuneet erilaisiin tilanteisiin ja voitte valita tilanteeseen paremmin sopivan version.

”Sen sijaan että jää vaikutelma että taikuri tietää jotain mitä yleisö ei tiedä ja yleisölle jää tyhmä olo, loistava taikuri jättää yleisölle tunteen, että he ovat saaneet jotain”

Jim Steinmeyer

”Mitä antaa ihmiselle jolla on jo kaikkea?
Kokemuksen”

Garret Thomas

HARJOITTELUSTA LISÄÄ

Hieman lisää asiaa harjoittelusta. On syytä muistaa että kun harjoittelemme, toistamme samaa liikettä useita kertoja. Tällöin on luonnollista että liike alkaa harjoittelusession loppupuolella sujumaan paremmin kuin alussa. Mutta esiintymistilanteessa joudumme usein tekemään liikkeen niin sanotusti kylmiltään, vain kerran ja sen täytyy onnistua. Yksi tapa valmistautua tähän on niin sanottu ”kylmäharjoittelu”. Kuulin termin ensimmäisen kerran taikuuden maailmanmestari Johnny Ace Palmerilta (FISM voittaja 1988). Palmer kertoi että hänellä on eri temppuihin tarvitsemiaan välineitä ympäri asuntoa, esimerkiksi olohuoneen pöydällä, eteisen pöydällä, yöpöydällä jne. Aina kun hän kulkee esineen ohi muun päivärutiinin ohessa, hän nostaa sen ylös ja tekee välittömästi sillä salaisen liikkeen vain kerran. Ei lämmittelyä, ei harjoittelua, vain ja ainoastaan kerran ikään kuin esiintymistilanteessa ja sen jälkeen hän laskee esineen alas ja jatkaa muita rutiinejaan. Tämä totuttaa hänet tekemään salaisia tekniikoita niin sanotusti kylmiltään.

Toinen varsin mielenkiintoinen tapa harjoitella tiettyjä tekniikoita, on käyttää niitä tempuissa, joissa niitä ei tarvitse ja joissa huomio ei ole esimerkiksi korteissa. Sanotaan esimerkiksi että olet esittämässä Piano korttitemppua joka siis voidaan tehdä lainatulla ja sekoitetulla pakalla. Ennen tempun alkua esitellessäsi tempun teemaa katsojille, tee jog-sekoitus tai pari. Jos sekoitus menee pilalle niin se ei vaikuta mitenkään lopputulokseen, mutta sait juuri pari harjoitusta tehdä tekniikkaa yleisön edessä.

Edistyneempää harjoittelua on kokeilla harjoitella liikkeitä ja temppuja eri nopeuksilla. Jason England kertoi syksyllä 2021 järjestetyssä seminaarissa, että taikurit ehkä suhtautuvat harjoitteluun väärin. En ole itse kokeillut Englandin teoriaa, mutta se kuulosti niin mielenkiintoiselta, että jaan sen myös teille. Jos jonglööri esiintyy sirkuksessa heittäen viittä keilaa ja kuutta palloa, niin on hyvin todennäköistä että harjoituksissa sama jonglööri heittää kuutta keilaa ja seitsemää palloa. Ehkä jopa enempää. Tämä sen takia että hän haluaa kehittyä, korottaa ja testata omia rajojaan, mutta hän ei halua mokata yleisön edessä. Myös urheilijat laittavat itsensä usein harjoituksissa äärirajoille. Englandin idea oli että mitä jos myös taikurit laittaisivat itsensä äärirajoille harjoitellessaan? Tämä ei koske ehkä aloittelijoita, mutta enemmänkin pidemmälle ehtineitä taikureita. Eli esimerkiksi sen sijaan että palmeeraat kahta kolikkoa kokeile palmeerata viittä. Tai jos temppu tehdään tavallisesti neljällä kolikolla, kokeile sitä harjoitteluvaiheessa kahdeksalla. Olet tottunut tekemään temppua euron kolikoilla mutta harjoitellessa kokeile pelimerkkejä jotka ovat paljon isommat. Vastaavasti voit kokeilla tehdä hyvin osaamasi tempun alusta loppuun niin nopeasti kun pystyt tai niin hitaasti kun mahdollista. Jos osaat jo jakaa vaikka toiseksipäällimmäistä korttia sujuvasti, niin ala harjoituksissa harjoittelemaan vain kolmannen kortin jakamista. Tai pyri jakamaan viisi pakkaa koko ajan jakaen toiseksipäällimmäistä niin nopeasti kun mahdollista. Tarkoitus on siis testailla kehon rajoja, pakottaa keho tekemään jotain mihin se ei ole tottunut ja sitäkautta saada osaamasi tekniikat tuntumaan entistäkin helpommilta.

“Tunnollinen harjoittelu ja valmistautuminen kannattaa. Et voi ikinä olla liian valmistautunut. Sinun täytyy ajatella jokaista pientä yksityiskohtaa”

Dai Vernon