Albert Goshman syntyi Albert Goshwinskyksi New Yorkissa 1920 puolalaisen maahanmuuttaja Harry Philip Goshmanin ja unkarilaisen Minnie Herskowitzin perheen esikoispojaksi. Harry Goshman oli alunperin Goshwinsky, mutta kuten suuri osa maahanmuuttajista tuohon aikaan, muutti Harry nimensä Goshmaniksi joka sopi paremmin yhdysvaltalaiseen yhteiskuntaan.
Goshmanin kiinnostus taikatemppuihin syttyi noin 13 vuoden iässä. Hän oli lapsena ujohko ja hänellä ei ollut paljoa ystäviä, mutta jonkun ystävänsä syntymäpäivillä Goshmanin ikätoveri hävitti kolikon ja taikoi sen takaisin esiin saaden kaikkien muiden lasten huomion. Goshman innostui näkemästään ja pyrki ottamaan selvää kaiken mitä hän kykeni taikuudesta ja taikatempuista. Käytännössä tämä tarkoitti lähinnä erilaisten pikkutemppujen opettelemista tuon ajan sarjakuvalehdistä. Taikuus ei kuitenkaan vielä vienyt miestä mukanaan pysyvämmin vielä tässä vaiheessa elämää.
1941 Toinen maailmansota jylläsi Euroopassa ja Goshman yritti liittyä armeijaan, mutta häntä ei hyväksytty terveydellisistä syistä. Goshman halusi kuitenkin antaa panoksensa sodan voittamiseksi ja hän muutti Buffaloon työskennelläkseen tehtaalla joka valmisti tarvikkeita sotilaille. Buffalossa ollessaan Goshman löysi antikvariaatista Howard Thurstonin ja muutaman muun kirjan taikatempuista. Koska hän oli oudossa uudessa kaupungissa, jossa hän ei tuntenut ketään, töiden ohella hänellä oli paljon aikaa harjoitella kirjojen materiaalia. Töiden tehtaalla loputtua Goshman palasi New Yorkiin ja alkoi myös vierailla tasaisesti kaupungin eri taikuriliikkeissä joissa hänet tunnettiin nimellä “Fakir, the Baker”, taikurina joka oli leipuri ja erikoistunut kolikkotaikuuteen.
Siviiliammatiltaan Goshman oli pitkään leipuri ja hänellä oli kolme eri leipomoa Brooklynin alueella. Kuitenkin vilkkaasta kilpailusta ja isommasta alueelle muuttaneesta ketjusta johtuen hän joutui lopulta sulkemaan ne kaikki. Tämän jälkeen Goshman työskenteli ovelta ovelle kiertävänä valokuvaajana, joka kuvasi perhekuvia ja perheen lapsia. Ura loppui kuitenkin siihen, että Goshmanin valokuvausvälineet varastettiin. Taikureille tämä on tavallaan ollut siunaus, sillä se pakotti Goshmanin panostamaan taikuuteen. Goshman teki muun muassa Yhdysvallat kattaneen luentokiertueen ja hän päätyi myös esiintymään Magic Castlessa Los Angelesissa jossa hänen esityksensä oli suuri menestys. Tästä rohkaistuneena hän muutti perheensä kanssa pysyvästi Kaliforniaan 1960-luvulla ja alkoi täysipäiväiseksi taikuriksi joka oli erikoistunut lähitaikuuteen. Goshman toimi myös yhtenä ensimmäisistä Magic Castlen “talon taikureista” ollen siis talon vakioesiintyjä.
Kaliforniassa Goshman oli suosittu esiintyjä Magic Castlessa mutta myös lukuisissa yksityistilaisuuksissa. Hän voitti muun muassa Magic Castlen Academy of Magical Artsin ensimmäisen “Vuoden lähitaikuri” palkinnon 1968 ja uudelleen 1975. Akatemia palkitsi hänet myös “vuoden taikuri” ja “vuoden luennoitsija” titteleillä 1971. Tämän lisäksi Goshman esiintyi aikansa suosituimmissa TV:n varietee ohjelmissa ja luennoi taikureille ympäri maailmaa.
Goshman perusti myös “Magic by Gosh” nimisen yrityksen, jossa hän valmisti taikureille erilaisia tuotteita vaahtokumista. Alunperin kaikki tuotteet valmistettiin Goshmanin keittiössä laitteella jonka hänen poikansa oli tehnyt koulussa metallityön tunneilla. Lopulta bisness kasvoi niin suureksi että sille piti hankkia omat tilat. Taikurit ympäri maailmaa käyttävät näitä tuotteita edelleen ja suosituin niistä on niin sanotut “sponge pallot” jotka löytyvät suuren osan ammattitaikureiden ohjelmistosta. Magic by Gosh yritys on edelleen toiminnassa ja sitä pyörittää Albertin poika “Steve Goshman”.
Goshman oli taikurina ehkä aikaansa edellä. Goshman ei esittänyt kasaa irrallisia temppuja vaan hänellä oli selkeä 21 minuuttia kestävä ohjelma, jota hän ei käytännössä muuttunut uransa aikana. Hän hioi tätä yhtä ohjelmaa loputtomasti ja omien sanojensa mukaan hän esitti sen yli 60 000 kertaa ja se näkyi! Hän osasi sen etu- ja takaperin. Huumoria oli ripoteltu sopivasti mukaan esitykseen joka pääasiassa koostui taikuuden klassikoista mutta Goshman oli kasannut näiden ympärille itsensä näköiset kokonaisuudet sekä paljon yllätyksiä joissa esimerkiksi kolikot ja muut esineet ilmestyivät suolasirottimen alle uudelleen ja uudelleen läpi koko esityksen. Goshman myös ymmärsi yleisön viihdyttämisen merkityksen mutta ennen kaikkea sen, että jos yleisö pitää hänestä ihmisenä, he pitävät hänen esityksestään. Goshmanin taikureille suunnatut luennot painottuivatkin hyvin pitkälle viestiin “TE OLETTE TAIKURI, eivät temput jota teette”. Goshmanin koko ohjelma on julkaistu Patrick Pagen ja Goshmanin kirjoittamassa “Magic By Gosh” kirjassa 1985. Goshman ei koskaan pitänyt itsestään kovin hyvää huolta. Liikunnalle ei ollut aikaa tai kiinnostusta ja kaikki leipurien herkut maistuivat. Hän oli suuren osan elämästään sairaalloisen ylipainoinen ja ehkä osittain tästä johtuen hän kuoli vain 70 vuoden ikäisenä 1991.
Goshmanin koko ohjelma on taltioitu videolle useampaankin kertaan, mutta koska nämä tallenteet ovat 1980-luvulta, on niiden kuvanlaatu luonnollisesti heikohkoa. Tästä johtuen lisään tähän muutaman lyhyemmän pätkän Goshmanin esityksestä. Ensimmäinen on Goshmanin nimikkorutiini suola- ja pippurisirottimilla sekä kolikoilla, keskellä on pätkä Goshmanin kuuluisilla ”Sponge palloilla” ja lopussa Goshman osoittaa miksi hän oli aikaansa edellä ja hän lopettaa esityksensä tehden lähitaikuutta musiikin säestyksellä.
Toinen video lyhyempi on Goshmanin ”pelikortit sanomalehden läpi” temppu. Sinänsä mielenkiintoista että 30 vuoden aikana olen nähnyt vain YHDEN taikurin tekevän tätä temppua Goshmanin lisäksi. Kummalista sinänsä koska ainakin minusta tämä on todella hyvä ja etenkin Goshmanin musiikkivalinta tuo temppuun loistavan tunnelman.
Lopuksi oma suosikkini, Goshmanin ”Nousevat kortit”. Video on Lontoon Ron MacMillanin taikurikongressista 1985 jossa Goshman oli luennoimassa ja esiintymässä taikureille. Paikalla sattui olemaan myös suomalainen Heikki Kulju, jolla oli mukanaan tuolloin ensimmäisiä kotikäyttöön tarkoitettuja videokameroita ja hän kysyi saisiko esityksen videoida? Tähän suostuttiin ja videon pohjalta tehtiin VHS myyntivideo jota nykyään saa DVD:nä ja joka näyttää olevan myös kokonaisuutena verkossa. Tein videoon pikaisen väritasapainon korjauksen ja vähensin ylivalotusta, mutta kuvanlaatu on silti heikohko. Temppu on kuitenkin mielestäni edelleen katsomisen arvoinen ja etenkin lopun aploodeista kuulee kuinka yleisö nautti Goshmanin esityksistä.