Edward Stephen Malkowski syntyi Chicagossa 1913 ja ei ollut missään vaiheessa elämästään esiintyvä ammattitaikuri. Taikureiden keskuudessa Malkowski tunnetaankin yleisemmin Edward (Ed) Marlo. Marlo oli taikuuden intohimoinen harrastaja ja hänen panoksensa korttitaikuuden tekniseen kehitykseen 1900-luvulla on ollut valtava! Korttitaikuuden ja temppujen tekeminen tänään käyttämättä Marlon kehittämiä tekniikoita tai temppuja on lähes mahdotonta.
Marlon ensimmäiset julkaisut ajoittuvat 1930-luvun loppupuoliskolle jolloin hän julkaisi ensimmäisiä tekniikoita ja temppujaan aikanaan hyvin suositussa “The Tops” taikurilehdessä ja ensimmäisen kokonaan oman julkaisunsa Marlo teki 1940 “Pasteboard Presto” lehtisenä. Seuraavan noin viidenkymmenen vuoden aikana Marlo julkaisi 70 vihkoa ja kirjaa käsitellen eri taikuuden osa-alueita. Tähän 70 julkaisun sarjaan ei sisälly jopa tuhannet artikkelit, joita Marlo on julkaissut taikureille suunnatuissa lehdissä tai taikuriliikkeiden myymissä tempuissa.
Marlon nimi on taikuripiireissä kuitenkin aavistuksen kiistanalainen. Toisaalta hänen vaikutustaan etenkin korttitaikuuden kehitykseen ei voida kiistää, mutta materiaalin määrä jonka hän tuotti on herättänyt tietyissä piireissä hieman närää. Yksinkertaistettuna; Marlo julkaisi kaiken mitä hän keksi tai oletti keksineensä. Marlolla ei varsinaisesti ollut selkeää suodatinta sen suhteen mitä hän julkaisi, jos hän esimerkiksi keksi jonkin uuden tempun idean ja kahdeksan eri tapaa tehdä kyseinen temppu, hän julkaisi ne kaikki! Paljon yleisempää taikuudessa on tällaisissa tapauksissa, että keksijä julkaisee vain niin sanotun hänestä “parhaan” tai “parhaat” ratkaisunsa, ei niitä kaikkia.
Marlo ei myöskään ollut esiintyjä, joten häntä eivät rajoittaneet normaalisti esiintyviä taikureita rajoittavat seikat temppujen teko tapojen kehittämisessä. Jos temppu vaati, että se tehdään yhdelle katsojalle, joka istuu pöydän toisella puolella suoraan taikurin vastapäätä, ettei tämä katsoja näe tempun salaisuutta, se ei ollut Marlolle mikään ongelma. Jos temppu vaatii erikoispakan, joka vaihdetaan kahdesti tempun kuluessa toiseen pakkaan, niin se ei ollut ongelma. Ja jos temppu vaatii hyvin haastavaa ja kulma-arkaa tekniikkaa, se ei edelleenkään ollut Marlolle ongelma. Marlo ei myöskään ollut erityisen hyvä kirjoittaja. Hänen kirjallinen tuotantonsa koostuu pääasiassa teknisesti kuvauksesta kuinka tekniikoita ja temppuja tehdään. Tästä johtuen Marlon kirjallisen tuotannon läpi käyminen on paljonkin taikuutta tehneelle jossain määrin raskasta. Tekstiä on usein valtavasti, se on paikoitellen hyvin teknistä, parasta ratkaisua ei ole mitenkään eritelty vaan se on löydettävä itse ja tietyissä tapauksissa alkuperäinen efekti, johon kirjassa esitetään esimerkiksi 12 ratkaisua, ei ole alunperinkään kovin hyvä tai esittämisen arvoinen.
Toinen syy Marlon kiistanalaiseen maineeseen on se, että yleisesti taikuripiireissä noudatetaan sääntöä, jossa tempun tai tekniikan keksijä mainitaan tempun opetuksen yhteydessä. Marlo ei kuitenkaan ollut kauhean tarkka tämän asian suhteen ja hänet tunteneiden henkilöiden mukaan oli varsin tavallista, että jos Marlolle näytti jotain, mutta ei selittänyt miten kyseinen temppu tai tekniikka toimi, niin Marlo koki että jos hän kykenee itse keksimään miten temppu tai tekniikka on toteutettavissa, hän voi hyvällä omalla tunnolla julkaista sen omissa nimissään kaikkine variaatioineen.
Marlon tuotanto on kuitenkin taikuudesta kiinnostuneelle ehdottomasti tutustumisen arvoista, kunhan pitää mielessä että siitä kannattaa nauttia hyvin pieninä annoksina. Jos kiinnostus Marlon tuotantoa kohtaan heräsi, niin suosittelisin ehkä ensimmäisen tutustumaan Revolutionary Card Technique kirjaan, johon on kasattu yksiin kansiin 11 pienempää vihkosta jotka Marlo julkaisi 1950 ja 1960 lukujen vaihteessa.
Kirjallisen tuotantonsa lisäksi Marlon nimi mainitaan taikuudessa usein kun puhutaan taikurista, jonka tekninen taso ja osaaminen ovat todella korkeatasoista. Marlo harjoitteli jatkuvasti ja hän kykeni tekemään äärimmäisen haastavia tekniikoita hyvin laajasti. Tässä suhteessa Marlo oli hyvin paljon aikaansa edellä ja tänä päivänäkin monet Marlon tunteneet henkilöt muistelevat kuinka hän on edelleen heidän mittapuullaan teknisesti taitavin taikuri, joka on ikinä elänyt. Silti mikä tunnutaan usein unohdettavan Marlosta puhuttaessa on se, että hän oli tarvittaessa myös hyvä viihdyttäjä ja ymmärsi myös kaupallisen taikuuden päälle. Esimerkiksi alla oleva video on suhteellisen heikkolaatuinen mutta efekti sinänsä on täyttä rautaa edelleen.
Jos Vernon kasasi ympärilleen kasan oppilaita Los Angelesissa niin Marlo teki saman Chicagossa. Marlon oppilaista tai vertaisista taikuripiireissä ovat 1990-luvun jälkeen tunnetuksi ovat nousseet muun muassa John Bannon, Simon Aronson, David Solomon ja Bill Malone. Kaikki tulevat tutuksi ainakin korttitaikuudesta kiinnostuneille.
Myös Marlon kohdalla ollaan vielä siinä rajalla löytyykö hänestä laadukasta videomateriaalia. Kotivideokamerat alkoivat kuitenkin kunnolla yleistyä vasta 80-luvulla ja koska Marlo ei ollut ammattitaikuri, niin hän ei esiintynyt televisio-ohjelmissa, joten suuri osa videomateriaalista Marlosta on jo hänen ollessaan +70 vuotta. Jotain yksityisiä videoita joissa Marlo on nuorempi kiertää taikureiden keskuudessa, mutta valitettavasti niitä ei löydy YouTubesta joten tästä johtuen linkkaan tähän vain kaksi mainosvideota Meir Yedidin myymistä kaupallisista Marlon videoista. Niistä saa pienen väläyksen Marlon taidoista.