Lukeminen on taikureiden keskuudessa vähenevä ilmiö. Alalla on suhteellisen yleisessä tiedossa, että taikuuden harrastajat ovat pääsääntöisesti suhteellisen laiskoja. Harva jaksaa panostaa harjoitteluun, ostotemput jotka ”kuka vain voi oppia ilman harjoittelua” ovat myyntilistojen kärjessä ja DVD:itä ostetaan ja katsotaan lukemisen sijasta huonoon englannin kielen taitoon vedoten. Edellisen puolustukseksi täytyy toki muistaa, että lukeminenhan saattaa vaatia jopa intellektuaalista aivotoimintaa johon usein alkuliman tasolla oleva moderni ihminen on täysin kykenemätön!
Mutta vakavasti, miksi taikureiden kannattaisi lukea huomattavasti enemmän? Tehdään pieni koe. Annetaan kolmelle taikuuden harrastajalle DVD ja kolmelle taikurille kirja, joissa on kaikissa sama temppu. Tehtävä on hyvin yksinkertainen; Kaikkien tulee opetella sama temppu. Lopputulos olisi luultavasti hyvin mielenkiintoinen. Epäilisin että DVD:ltä tempun opetelleet esittävät sen tismalleen samalla tavalla kuin DVD:llä. Mahdollisesti kaikki vitsit ja jututkin on käännetty suoraan englannista suomeksi. Mutta kirjoista oppineiden kohdalla uskaltaisin väittää, että kolmen identtisen kopion sijasta näkisimmekin kolme toisistaan eroavaa tulkintaa.
DVD:n eduksi voinee myöntää sen helppouden ja nopeuden, mutta kaikissa muissa kirja menisi varmasti ohitse. Lukemalla oppiminen pakottaa muodostamaan oman tulkinnan kokonaisuudesta. Tempun ajoitus ja rytmitys muodostuu automaattisesti lukijan itsensä näköiseksi, ei kopioksi jostain toisesta. Kirja voi myös helposti käsitellä aihettaan paljon laajemmin kuin mitä DVD ikinä kykenee. 90min DVD:n sisällön saa helpohkosti 30 Sivuseen vihkoseen, kun taas 200 Sivusesta kirjasta on useasti yritetty tehdä 4 x 2h DVD.n sarjan ja silti kirjasta on jouduttu jättämään paljon pois. Kirja maksaa 40e ja DVD sarja 120e. Taloudellisestikin lukeminen on siis paljon kannattavampaa. Kirja on myös helppo liikuteltava.
Suurin kirjojen etu videomateriaaleihin on kuitenkin minusta taikuuden teoreettinen puoli. Teoreettinen materiaali ja lähestymistapa taikuuteen loistaa poissaolollaan lähes kokonaan videomateriaaleissa muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Kirjoissa myös käsitellään laaja-alaisemmin esiintymistä ja kaikkea siihen liittyvää. Video taas soveltuu erinomaisesti tekniikan ja ajoitukse opettelemiseen, sillä näitä on usein vaikeampi opettaa kirjan kautta.
Seuraavat kirjat tulisi ehdottomasti kaikkien lukea:
Korttitaikuus
Jean Hugard & Fredrick Braue – Royal Road to Card Magic : Kirjan nimi vilisee tämänkin sivuston korttitaikuuden opetusosiossa lukuisia kertoja. Vaikka kirjalla on jo ikään ja osittain sen sisällöt menevät myös tämän sivuston kanssa päällekkäin niin se on edelleen lukemisen arvoinen. +25 Opintokokonaisuutta ei riitä vielä läheskään koko kirjan käsittelemiseen ja Royal Road on myös pääsääntöisesti niin edullinen kirja laatuunsa nähden että sen hankkiminen ei edes rokota lompakkoa pahasti.
Roberto Giobbin – Card College 1-5: Tämä on toinen kirjasarja jonka sisältö menee osittain päällekkäin tämän sivuston sisällön kanssa, mutta Card Collegesta löytyy valtavasti lisäsisältöä jota et löydä täältä. Siinä missä pyrin tähän sivustolle kasaamaan vain ja ainoastaan hyödyllisimmät ja parhaat tekniikat, on Card College vielä enemmän rakennettu encyclopediamaisella ajattelulla. Jos opetan täällä yhdestä viiteen tapaa tehdä jotain, niin Card Collegessa on luultavasti ainakin kymmenen tapaa samasta asiasta. Card Collegessa on myös valtavasti temppuja joita et löydä täältä, vaan jätin ne tarkoituksella kirjan hankkivien löydettäviksi.
S.W.Erdnase – The Expert At The Card Table: Monet korttitaikurit pitävät tätä kirjaa suorastaan uskonnollisessa arvossa ja kieltämättä suosittelen siihen tutustumista jossain välissä, mutta mieluiten vasta useamman vuoden taikuuteen tutustumisen jälkeen. Kirjaa saa tosin suhteellisen edullisesti, joten sinänsä sen hyllyyn hankkiminen ei satuta lompakkoa kovinkaan paljon, mutta kirja on jo yli 100-vuotta vanha, sen kuvitus on hyvin yksinkertaista ja kieliasu osittain iästä johtuen aavituksen vaikeaa luettavaa ei natiiville englannin puhujalle. Myös useat niin sanotut parhaat tekniikat kirjasta löytyvät jo lukuisista muista lähteistä ja esimerkiksi temppu osuus ei ole nykypäivän mittapuulla kovinkaan maaritteleva. Mutta ehdottomasti tutustumisen arvoinen teos mutta vasta pitemmälle edenneelle taikurille.
Kolikkotaikuus
J.B.Bobo – New Modern Coin Magic: Bobon kirja on kolikkotaikuuden vastine sille mitä Royal Road on korttitaikuudelle. Se tutustuttaa lukijan kolikkotaikuuteen aloittaen perusteista ja siirtyen hiljalleen edistyneempiin tekniikoihin esitellen lukijansa myös kolikkotaikurille tarjolla oleviin yleisimpiin salaisiin apuvälineisiin jne. Tosin, kolikkotaikuudesta on mainittava että siinä missä pelikorttien osalta löytyy paljon niin sanottua itsestään toimivaa tai hyvin helppoa materiaalia, on yleensä kolikkotaikuus aavistuksen haastavempaa heti alusta asti. Tämä johtuu pitkälti siitä että kolikkotaikuudessa on hyvin tavallista että jo perus tempuissa piilotellaan salaa asioita yleisöltä ja tämä vaatii esiintyjältä hieman enemmän vaikka ei sinällään olisi teknisesti kovinkaan vaikeaa. Tosin, muun muassa Eric Jones on sanonut, että taikuuden keskimääräinen taso luultavasti nousisi, jos taikuudesta innostunut aloittaisi kolikkotaikuudesta korttien sijasta, sillä kolikot tosiaan vaativat aavistuksen enemmän esittäjältään ja jossain määrin kaikki kolikoilla opittavat taidot ovat sovellettavissa myös muuhun taikuuteen.
David Roth – Expert Coin Magic: Jos Dai Vernon vallankumouksellisti korttitaikuuden ja yleensä lähitaikuuden esittämisen niin David Roth teki hyvin pitkälle saman kolikoilla ja esimerkiksi Vernon kutsui Rothia “neroksi kolikoilla” ja “parhaaksi kolikkotaikuriksi jonka hän oli ikinä nähnyt”. Rothin lähes koko tuotanto kerättiin 1980-luvulla tähän yhteen isoon paksuun kirjaan ja se on tänäkin päivänä hyvin pitkälle suosituin ja tunnetuin kolikkotaikuuden teos ja sopiva jatko-osa siinä vaiheessa kun Bobon kirja alkaa tuntua ymmärretyltä.
Lähitaikuus
Stars of Magic & Dai Vernon Book of Magic: Stars of Magic on Vernonin Book of Magicin ohella ehkä 1900-luvun merkittävin lähitaikuuteen keskittynyt kirja. Stars of Magic ei itseasiassa ollut alunperin kirja vaan se julkaistiin 1950-luvulla yksittäisinä vihkosina joista jokainen keskittyi yhteen taikuriin ja sisälsi muutaman taikatempun. Projektin ainut tavoite oli lyhyesti korottaa taikuuden arvostusta ja tasoa vakavasti otettavan taiteena ja siinä projekti todella onnistui ja siihen ottivat osaa lukuisat aikansa merkittävimmät taikurit! 1960-luvun alussa nämä yksittäiset vihkoset kasattiin yksiin kansiin ja niistä tehtiin todella laadukas kirja. Tänäkin päivänä kirjan sisältö on puhdasta rautaa ja kirjan 41:stä tempusta ei löydy yhtään turhaa tai huonoa temppua. Useat kirjan temput löytyvät tänäänkin useiden ammattitaikureiden ohjelmistoista eripuolilta maailmaa ja tässäkin projektissa on muutama temppu kirjasta.
Teoriaa
Darwin Ortiz – Strong Magic: ”Showmanship specifically for the close-up magician” alaotsikko kertoo hyvin pitkälle mistä kirjassa on kyse ja minusta kirja kuuluu sarjaan joka kaikkien tulisi lukea. Kirja käsittelee hyvin laajasti sitä, miten saada mahdollisimman paljon irti jo osaamastasi materiaalista. Tosin kirjaa lukiessa on jälleen syytä muistaa, että sen sisältö perustuu kirjoittajansa omiin kokemuksiin ja se mikä toimii hänelle, ei välttämättä toimi sinulle.
Darwin Ortiz – Designing Miracles: Epävirallinen Strong Magic kirjan jatko-osa. Tässä kirjassa tutustutaan rutiinien ja temppujen rakenteeseen ja suunnitteluun tavallisen ihmisen näkökulmasta. Kirja muun muassa pyrkii pohtimaan miten tavalliset ihmiset ajattelevat ja analysoivat näkemäänsä taikatemppua? Miten tätä tietoa voidaan hyödyntää ja temput rakennetaan niin, että niistä saadaan maksimaalinen teho? Molemmat Ortizin kirjat ovat suhteellisen helppolukuisia ja ajatuksia herättäviä teoksia, joihin palaa mielellään uudelleen ja uudelleen.
Pete McCabe – Scripting magic: Paras yksittäinen kirja rutiinien ja temppujen käsikirjoittamisesta. Tulisi löytyä jokaisen taikurin hyllystä! Lähes 50 valmista esimerkkikäsikirjoitusta ja lukuisia esseitä ja ohjeita kuinka omia käsikirjoituksia voi tehdä. Laiskakin taikuri saa kirjasta 50 täysin valmista, käsikirjoitettua rutiinia joilla pärjää periaatteessa jopa loppu elämän. Ennen kun päätät että käsikirjoittaminen ei sovi sinulle, niin suosittelen silti tutustumaan tähän kirjaan ennen päätöksen tekemistä. Kirjalle on julkaistu myös jatko-osa ”Scripting Magic 2” mutta mielestäni se ei tuo aiheeseen juurikaan lisää sisältöä.
Barrie Richardson – Theatre of Mind, Act 2, Curtain Call: Eivät varsinaisesti ole teoriakirjoja, mutta lisään ne listaani niiden käsikirjoitus näkökulman vuoksi. Jokainen kirjoissa oleva rutiini sisältää täydellisen viimeistellyn käsikirjoituksen joita lukemalla ja tutkimalla voi oppia todella paljon käsikirjoittamisesta ja esiintymisestä. Iso bonus tulee siitä että kirjojen rutiinit ovat pääasiassa täyttä rautaa ja näiden kolmen kirjan rutiineilla voisi helposti hankkia elantonsa lopun elämän.
Gary Kurtz – Leading With Your Head: Ehkä paras yksittäinen teos joka on kirjoitettu huomion ohjaamisesta. Käsittelee kuinka käytännössä huomiota ohjataan esiintymistilanteissa ja kuinka esitykseen lisätään käytännössä psykologisia tekniikoita vahventamaan efektejä tai piilottamaan tekniikoita. Helposti ymmärrettävää tekstiä hyvillä esimerkeillä.
Tommy Wonder – The Books of Wonder: Tommy Wonder pääsi ehkä lähemmäksi täydellistä taikuria kuin kukaan muu. Yksi syy tälle oli se, että Wonder oli tarvittaessa valmis menemään uskomattoman pitkälle rutiiniensa kanssa metodillisesti mutta myös ajatuspuolelta. Klassikko asemasta huolimatta hieman ristiriitaiset kirjat, jotka pakottavat ajattelemaan. Wonder arvostelee monia asioita todella kärkkäästi, mutta hän ei edes yritä esittää niihin ratkaisuja vaan pakottaa lukijan ajattelemaan itse. Tästä johtuen Wonderin ajatusmaailmaan sukeltaminen olisikin ehkä parempi aloittaa hänen DVD sarjansa, Visions of Wonder kautta.
Derren Brown – Absolute Magic: Kirja jossa Brown pyrkii analysoimaan kuinka close-up taikuudesta voitaisiin tehdä uskottavaa. Ei enää temppujen tekemistä vaan oikeaa taikuutta. Henkilökohtaisesti vaikea kirja koska kirjaa lukiessa tajuaa ja tiedostaa kuinka paljon omasta tekemisestä on väärin tai suoraan sanottuna paskaa… Pistää todella ajattelemaan omaa tekemistänsä. Soveltuu ehkä pitempään alasta kiinnostuneille, mutta on helppolukuisuudestaan johtuen sopiva myös muille.
Juan Tamariz – 5 points in Magic: Kirja joka käsittelee taikuuden kokonaisvaltaista esittämistä käyttäen koko kehoa kokonaisvaltaisesti esityksissä; minne katsoa, miten käyttää ääntä, miten säilyttää ryhti ja seisoa oikein. Helposti ymmärrettävää tekstiä ja hyviä esimerkkejä. Periaatteessa kaikki mitä Tamariz on kirjoittanut on lukemisen arvoista ja Magic Way on esimerkiksi kirja joka kannattaa hankkia jossain vaiheessa. Uusin teos Magic Rainbow on ehkä aavistuksen raskas ja tästä syystä en suosittele sitä kun vasta pitemmälle harrastuksessa edenneelle tai jos teillä on esimerkiksi yliopistotausta ja piditti tentteihin lukemisesta tai jos , niin Magic Rainbow voi soveltua teille myös aikaisemmin. Kirja on sisällöltään täyttä asiaa mutta se vaatii lukijaltaan aika paljon ja ei todellakaan ole kevyttä iltalukemista. Minulla meni valehtelematta lähes vuosi lukea vajaa 600 sivua kannesta kanteen, sillä kirja suorastaan pakottaa lukijan pysähtymään ja miettimään lukemaansa tasaisesti.
Ian Keable – Stand Up: A Professional Guide To Comedy Magic: Jos väität olevasi koominen taikuri sinun tulisi omistaa tämä kirja! Kirja on enemmänkin opas joka pyrkii opastamaan kuinka tullaan koomiseksi stand-up komiikkaa ja taikuutta yhdistäväksi taikuriksi, ilman vitsien tai muiden taikureiden persoonien ja rutiinien varastamista. Kuinka luodaan hahmo, miten kirjoitetaan vitsejä ja hauskaa materiaalia, hiotaan ja kirjoitetaan vitsejä jne. Ongelmallista kirjassa on sen saatavuus sillä kirjan painos on loppu ja hinta tahtoo nousta kirpputoreilla turhan korkeaksi.
Ken Weber – Maximum Entertainment: Julistettu jo klassikoksi ja syystä. Käsittelee ennen kaikkea esiintymistä hyvin helposti ymmärrettävässä muodossa. Asioita joita ei käsitellä juurikaan yhdessäkään taikurikirjassa; mikrofonin käsittely, äänenkäyttö, käsikirjoittaminen, seisominen lavalla, valaistus jne. Pitempään alalla olleille ehkä osittain itsestään selvyyksiäkin, mutta silti tämän tulisi löytyä jokaisen esiintyjän yöpöydältä.
Eberhard Riese – Foundations : The Art of Stage Magic by Eberhard Riese. Kirja on suunnattu pääasiassa musiikkiohjelmaa tekeville taikureille. Riese on ollut taustavaikuttajana lähes kaikissa viimeisen 20 vuoden aikana Saksasta nousseiden taikureiden ohjelmissa. Todella hyvä kirja musiikkiohjelmien luomisesta, mutta jos manipulaatio ja musiikkipohjainen ohjelma ei kiinnosta, niin uskallan sanoa että et menetä mitään vaikka jättäisit tämän välistä.
Michael Close – Workers 1-5: Closen kirjat eivät ole puhtaita teoriakirjoja vaan niistä löytyy valtava kasa rutiineja. Ero vastaaviin kirjoihin on siinä, että Close pyrkii purkamaan joka rutiinin osiin, pieneksi palasiksi ja kasaamaan ne siten, että jokainen pieninkin yksityiskohta on mietitty etukäteen. Kirja pyrkii siis enemmänkin selventämään ”miksi jokin tehdään niin kuin se tehdään” kuin ”miten jokin tehdään”. Closen DVD sarja on aikaisemmin mainitsemani Wonderin sarjan ohella yksi harvoja videomateriaaleja, jossa on saatu säilytettyä kirjojen teoreettinen näkökulma myös videolla.
Sitten lopuksi pari erikoishuomiota. Jätin tietoisesti pois tiettyjä vanhempia kirjoja. Henning Nelms Showmanship for Magicians kirjaa pidetään yleisesti alan perusteoksena. En kuitenkaan ole kyseistä kirjaa vielä ehtinyt lukea joten en uskalla suositella sitä vain kuulemani perusteella. Dariel Fitzkeen trilogiaa pidetään myös usein todella korkeassa arvossa ja Tommy Wonder muun muassa kertoi aina luennollaan, että lähes kaikki mitä hän tiesi taikuudesta, tuli noista kirjoista. Henkilökohtaisesti olen kokenut Fitzkeen kirjat todella vaikeaselkoiseksi ja hankalahkoksi lukea. Kirjat myös ovat jo noin 50 vuotta vanhoja ja niiden ikä alkaa minusta näkyä. Henkilökohtaisesti en suosittelisi niitä hankintalistan kärkipäähän.
Ja viimeiseksi, mutta ei vähäisimmäksi… Jos Fitzkeen suosittelematta jättäminen nosti tiettyjen taikureiden niskavillat pystyyn, niin myös seuraava tulee sen tekemään. Arturo Ascanio – The Structural Conception of Magic on monien mielessä raamattuun verrannollinen teos taikuuden rakenteesta. Ascanion teoriat ja ajatukset ovat toki tavallaan jopa vallankumouksellisia, mutta kyseinen kirja ei minusta ole paras mahdollinen lähde niiden ymmärtämiselle saatikka sisäistämiselle. Ascanio oli taikuuden harrastaja… Hän ei ikinä esiintynyt elääkseen ja hän oli myös ammatiltaan lakimies. Noissa kolmessa lauseessa tiivistyy hyvin miksi en pidä kirjaa niin suuressa arvossa kuin monet muut. Tosin tämän lisäksi on huomattava, Ascanion kirjojen kohdalla lukukokemus englanniksi ja alkuperäiseksi espanjaksi poikkeaa täysin toisistaan. Ascanion kirjat julkaistiin siis alunperin espanjaksi kuutena erillisenä kirjana, mutta 2000-luvun alussa kun niitä alettiin kääntää englanniksi, niiden kasaaja Jesús Etcheverry päätti irroittaa kaiken kuudessa kirjassa olevan teorian irti tempuista ja tekniikoista ja kasata niistä kokonaan oman kirjansa. Lopputuloksena kaikki teoria on yhdessä kirjassa mutta esimerkit ja temput jotka selkeyttävät teoriaa ovat poissa! Tästä johtuen kirja on todella raskasta luettavaa. Teoreettisia termejä vilisee paljon ja uusia esitellään sellaista vauhtia että kokenuttakin taikuria hirvittää paikoitellen. Tästä johtuen suosittelenkin tutustumaan Ascanion oppilaiden työstämään materiaaliin Ascanion teorioista, sillä teoriat ovat selvästi ymmärrettävämmässä muodossa tarjolla näin.