Richard Jay Potash oli amerikkalainen taikuri, näyttelijä, kirjailija ja historioitsija. New Yorker lehden toimittaja kutsui Jayta “mahdollisesti lahjakkaimmaksi sorminäppäryystaikuriksi joka on elänyt” . Koko New Yorkerin laaja artikkeli ”Secrets of the Magus” löytyy ilmaiseksi verkosta ja on erinomainen!
Jay syntyi New Yorkin Brooklynissa 1946 Shirley Katzin ja Samuel Potashin perheeseen. Jay ei missään vaiheessa elämäänsä puhunut lapsuudestaan. Asiasta tiedusteltaessa hän vastasi yleisesti olevansa keskiluokkaisesta juutalaisesta perheestä ja hän vietti nuoruutensa Elizabethissä New Jerseyssä. Jay antoi kuitenkin ymmärtää, että hänen lapsuutensa tai suhde vanhempiin ei ollut kovin hyvä ja lämpimimmäksi muistokseen vanhemmistaan hän kertoi muiston omista bar mitsva juhlistaan, jonne hänen isänsä palkkasi taikuri Al Flosson jota Jay suuresti ihaili. Jayn kiinnostus taikuuteen oli syttynyt noin neljän vuoden iässä hänen isoisältään Max Katzilta joka oli taikuri.
Ensimmäisen esiintymisensä taikurina Jay teki televisiossa vain seitsemän vuoden ikäisenä “Time for pets” ohjelmassa 1953. Tämä tekee hänestä mahdollisesti ensimmäisen taikurin joka esitti kokonaisen ohjelman Yhdysvaltojen televisiossa. On myös spekuloitu että vanhempana Jay olisi ollut ensimmäinen taikuri joka esiintyi komediaklubeilla. Taikurina Jay tunnettiin etenkin hänen taidostaan heittää pelikortteja, korttitaikuudesta sekä esiiintymistyylistään joka vaihteli itseironisesta komiikasta sanasta sanaan 100 vuotta vanhaan käsikirjoitukseen. Myös Jayn ulkonäkö erosi 1970- ja 80-luvuilla stereotyyppisestä taikurista, sillä Jay pukeutui aina tyylikkääseen kolmiosaiseen pukuun, mutta hänellä oli pitkät selkään asti ulottuvat hiukset. Jayn omaperäinen tyyli ja ulkonäkö mahdollisti hänen esiintymisen tilaisuuksissa, jonne ei ehkä ensimmäisenä mielletä taikuria. Jay esimerkiksi toimi avausnumerona monille rock yhtyeille kuten Earth, Wind & Fire ja Tina Turner.
Taikurin oppinsa Jay ammensi hyvin pitkälle Charlie Milleriltä ja Dai Vernonilta, joiden perässä hän muutti Kaliforniaan 1970-luvun lopulla. Etenkin Vernonista Jay puhui aina hyvin arvokkaasti kutsuen Vernonia kaikkien aikojen merkittävimmäksi taikuutta taiteena eteenpäin vieneeksi taikuriksi. Tekniikan, temppuja ja esittämisen lisäksi Jay oli äärimmäisen kiinnostunut myös taikuuden historiasta ja Jay kirjoitti 11 kirjaa alan historiasta ja jokseenkin unohdetuista merkkihenkilöistä. Tunnetuimmat lienevät “Cards as Weapons” ja “Learned pigs and fireproof women”. Tämän lisäksi Jay keräili historiallisesti taikuudelle merkittäviä esineitä ja kirjoja. Jay oli pitkään myös Guinnessin ennätystenkirjassa henkilönä joka oli heittänyt pelikorttia pisimmälle ja nopeiten (58m ja 90km/h). Nykyään tosin Ricky Smith jr, myös taikuri, on rikkonut nuo ennätykset.
Jay kirjoitti ja esitti kolmea kokopitkää teatraalista showta; “Ricky Jay and His 52 Assistants”, “Ricky Jay: On the Stem”, ja “Ricky Jay: A Rogue’s Gallery”. Kaikki kolme ohjasi kirjailija, käsikirjoittaja ja elokuvaohjaaja David Mamet joka oli Jayn hyvä ystävä. Kaikki kolme olivat myös suuria kaupallisia menestyksiä. Ensimmäisestä HBO teki jopa TV spesiaalin, josta lisää tämän artikkelin lopussa.
Suurelle yleisölle Jay lienee tutumpi näyttelijänä ja hän esiintyi muun muassa elokuvissa “Boogie Nightsissa”, “Mangolia”, “Heist” ja pahiksena James Bond elokuvassa “Huominen ei koskaan kuole” sekä lukuisissa muissa elokuvissa ja TV sarjoissa kuten HBO:n Deadwood. Jay myös omisti yhdessä taikuri Michael Weberin “Deceptive Practises” yrityksen, joka suunnitteli elokuviin käytännöllisiä erikoistehosteita. Esimerkiksi “Forrest Gump” elokuvassa Gary Sinisen hahmo on ison osan elokuvasta pyörätuolissa menetettyään jalkansa sodassa. Kyseessä ei ole tietokoneella tehty efekti vaan käytännöllinen illuusio, joka on Jayn ja Weberin suunnittelema erikoispyörätuoli joka piilottaa Sinisen jalat. Deceptive practises on konsultoinut myös lukuisia muita isoja elokuvia. Jay on myös ainut taikuri joka on esiintynyt yhdysvaltalaisen PBS:n “Amerikkalaiset mestarit” sarjassa. Jay oli myös hyvin suosittu vieras Yhdysvaltojen television keskusteluohjelmissa Johnny Carsonista Jay Lenoon ja David Lettermanista Conan O Brianiin.
Alan sisällä Jayta arvostetaan suuresti, mutta pidetään myös ristiriitaisena henkilönä, sillä Jay ei juurikaan välittänyt taikureiden seurasta pientä ystävinään pitämäänsä ydinjoukkoa lukuunottamatta. Häntä ei nähty taikurien kongresseissa ja muutenkin hän piti tietoisesti välimatkaa toisiin taikureihin. Jay vastusti kaikkea taikuuden salaisuuksien yleistä jakamista ja muutenkin piti suurta osaa taikureita vähäisessä arvossa. Hänestä liian monet taikurit olivat liian keskittyneet temppuihin ja liian vähän taikuuteen. Jokaista yhtä hyvää taikuria kohden oli Jayn mukaan tarjolla vähintään kymmenen huonoa. Hän myös tiedosti taikureiden pahan tavan varastaa kaikkea toisilta esiintyjiltä. Sen sijaan, että taikurit valitsevat itse temppunsa sen mukaan minkä kautta he voisivat ilmaista itseään ja ajatuksiaan, liian moni taikuri tyytyi varastamaan ja tekemään samoja temppuja jotka he olivat nähneet menestyneiden taikureiden esittäminä. Jayn mukaan valitettavasti myös isommat instituutiot kuten Magic Castle eivät tehneet mitään tällaisen käytöksen kitkemiseksi ja valitettavasti tilanne on edelleen sama, ellei jopa pahempi ja tekijänoikeuksia ei taikuudessa tänäkään päivänä kunnioiteta. Jayn myös kerrotaan kysyneen Vernonilta miksi tämä antoi apinoille työkaluja viitaten siihen, että Vernon oli halukas opettamaan ja jakamaan tietoaan kaikille taikuudesta kiinnostuneille. Vernonin vastaus ei ole tiedossa, mutta toisella kerralla Jay oli kysynyt eikö Vernonia häiritse kaikki tämä taikuuden sisäinen varastaminen ja epäkunnioitus esiintyjiä kohtaan, johon Vernon oli vastannut että häiritsee, mutta hän on pakottanut itsensä sulkemaan silmänsä tältä puolelta taikuutta. Jay ei ikinä julkaissut repertuaaristaan mitään, vaikka hän sai itse niin paljon ohjeita ja neuvoja muun muassa Vernonilta ja Milleriltä. Osittain näistä syistä osa taikureista pitää Jayta elitistisen asenteen omaavana snobina… Mutta tämä kertonee enemmän taikureista ihmisinä kun siitä millainen Jay oli henkilönä. Ricky Jay nukkui pois 72 vuoden iässä lokakuussa 2018. Lääkärien mukaan hänen kuolinsyy oli luonnollinen.
Ensimmäisen videopätkän on vuodelta 1976 Doug Henningin televisio spesiaalista jonka vieraana Ricky Jay oli. Tämä on esitys joka nosti Jayn hyvin pitkälti taikamaailman tietoisuuteen. Alussa on lyhyt pätkä pelikorttien heittämisen ympärille rakennettuna. Pitempiä pätkiä löytyy useammista talkshow esiintymisistä YouTubesta tai kokonaisuudessaan Jayn rutiini löytyy viimeisestä videosta. Tämän videon jälkimmäinen puolisko on rutiini jonka käsikirjoitus tulee suoraan sanasta sanaan 1902 kirjoitetusta Erdnasen ”Expert at the Card Table kirjasta”. Temppu itsessään on hieman modernimpi mutta vain muutaman vuosikymmenen.
Toinen pätkä on yksi Ricky Jayn bravuureista ja hyvä esimerkki hänen pelikorttien käsittelytaidoistaan. Kuvanlaatu on valitettavasti hieman heikompi, mutta temppua pystyy silti hyvin seuraamaan.
Jaysta löytyy YouTubesta valtavasti muitakin pätkiä, mutta minusta paras ehdottomasti on tämä HBO:n taltiointi hänen ensimmäisestä “Ricky Jay and his 52 assistants” esityksestä. Jayn esitys on edelleen yksi parhaista taikuriesityksistä joita olen nähnyt ja ehdottomasti katsomisen arvoinen. Joten sen sijaan, että katsotte television kesäuusintoja niin katsokaa vaikka tämä tunnin show.